Siirry pääsisältöön

Parmesaanilusikat porotäytteellä


Aikoja sitten Tapaninpäiväillallisen ruokalistaa suunnitellessa tämä ruokalaji oli se, josta lähdettiin liikenteeseen. Olin näihin törmännyt jossain blogissa ja ihastunut kerrassaan  ajatukseen syötävistä lusikoista.

Loppujen lopuksi omani syntyivät Tuoksussa Basilikaa -blogin reseptillä. Etukäteen hieman kauhistutti näiden kanssa näpertely, mutta loppujen lopuksi eipä ne olleetkaan niin vaikeita.

Parmesaanilusikat
2 dl raastettua parmesaania
3 dl vehnäjauhoja
80g juoksevaa margariinia
0,75 dl maitoa

Sekoita juustoraaste ja vehnäjauhot keskenään. Lisää juokseva margariini ja sekoita hyvin. Lisää maito ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Laita taikina muovikelmuun (elämää helpottaaksesi tee siitä levy) ja jääkaappiin n. puoleksi tunniksi. Itse valmistin tässä välissä täytteen.

Kaulitse taikina jauhojen avulla ohuen ohueksi levyksi.
Tee vaikkapa leivinpaperista lusikan muotoinen muotti (mallina kannattaa käyttää teelusikkaa), jonka avulla sitten leikkaat taikinasta lusikoita. Tee foliosta rypistelemällä rulla ja kääräise sen päälle vielä leivinpaperia. Tämän jälkeen lusikat rullan päälle ja uuniin 200 asteeseen n. 8 - 10 minuutiksi. Lusikat ovat valmiita, kun ne ovat kauniin ruskeita. Itse vein pellin aina parvekkeelle jäähtymään, sillä lusikoiden on jäähdyttävä kunnolla ennen niiden siirtoa mihinkään.

Taikinaa tuli sen verran reilusti, että laitoin puolet siitä pakkaseen. Nähtäväksi jää, miten taikina käyttäytyy sulatuksen jälkeen. Puolikkaasta taikinasta tuli kuitenkin 16 lusikkaa sekä 7 pienempää taikinalevyä.

Porotäyte
100 g poroleikkelettä
1 punasipuli
n. 100 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 1 dl turkkilaista jogurttia
ripaus pippuria
hieman tuoretta persiljaa

Silppua sekä poro että punasipuli pienen pieneksi. Sekoita joukkoon tuorejuusto, jogurtti sekä mausteet. Anna maustua kylmässä vaikkapa muutama tunti (toimii tämä lyhyemmälläkin maustamisajalla).

Laita täytettä lusikoiden päälle ja nauti vaikkapa alkupalana, kuten me teimme.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…