Siirry pääsisältöön

Harjoitteluohjaajana


Tammikuun vakiojuttuihin kuuluu aineenopettajiksi opiskelevien soveltava harjoittelu. Tämä harjoittelu kestää n. 3 viikkoa ja sinä aikana opiskelijat jalkautuvat meille kenttäkouluihin (toki muitakin harjoitteluita saatetaan tehdä kenttäkouluissa, mutta enimmäkseen ne hoidetaan Norsseissa). Tänäkin vuonna mulla oli pari harjoittelijaa (taitaa muuten olla neljäs vuosi, kun mulla on harjoittelijoita), ja kuten normaalisti, nämä viikot olivat jälleen mielettömän kiireisiä. Yksi auskuista (auskultantti, opetusharjoittelija) kysyikin mielenkiinnosta, että miksi otan harjoittelijoita.  Pienen rahallisen korvauksenhan auskuista saa, mutta se ei kyllä mitenkään voi olla kenellekään pääsyy (koska se tosissaan on hyvin pieni korvaus).

Jäin miettimään tätä asiaa ja tajusin, että saan itse näistä harjoittelujaksoista aivan mielettömästi. Pääsen ensinnäkin katsomaan omia opetusryhmiäni aivan eri perspektiivistä. Harjoittelun aikana auskut nimittäin pitävät suurimman osan mun tunneista. Ennen tuntia he palauttavat tuntisuunnitelman, jota käydään vielä yhdessä läpi. Tunnin jälkeen tuntia sitten ruoditaan vielä yhdessä. Kaikkien tuntien aikana olen itse paikalla, mutta takapenkkiläisenä.

Ja tuo takapenkkiläisenä olo tuo mielettömän hyvää tietoa opettajalle. Kerrankin näen ne oppilaani ns. kärpäsenä katossa. Näen, mitä kukakin tarkalleen ottaen tekee. Näen, miten he oikeastaan oppivat. Päähuomioni on toki harjoittelijassa, mutta silloinkin pystyn peilaamaan hänen valitsemiaan työskentelytapoja omiini ja havainnoimaan sitä, miten oppilaat varsinaisesti oppivat.

Toinen suuri anti on keskustelut auskujen kanssa. Silloin kun harjoittelija on itse sillä asenteella, että haluaa mahdollisimman paljon tietoa koulumaailmasta, on harjoitteluaika mukavin sekä hänelle että minulle. Kaikkia mahdollisia asioita on hankala vain listata, mutta kun niistä kysellään ja ollaan kiinnostuneita, niin toki osaan kertoa huomattavasti enemmän.

Tämän vuoden harjoitteluaika oli todella hyvä. Tulin miettineeksi paljon omia ensimmäisiä työvuosia. Pohtineeksi niitä keinoja, millä itse silloin helpotin sitä suunnatonta työmäärää. Kaivelleeksi muistista mahdollisia uhkaavia tilanteita. Tai yllättäviä tilanteita. Jutelleeksi kunnolla opetusmateriaaleista ja siitä, mikä parhaiten tukee oppilaiden oppimista.
Tänä vuonna olen myös saanut loistavia huomioita auskuilta siitä, mitä teen luokassa. Tajusinkin, että olisi oman pedagogisen pohdiskelun aika jälleen. Pitäisi taas pitkästä aikaa miettiä sitä, mitä tarkalleen ottaen teen luokassa ja miksi teen niin. Olen muodostanut oman käyttöteoriani ja opetuspankkini, mutta mihin perustan tarkalleen ottaen oman toimintani.

Tiedostamattani puhun esimerkiksi oppilailleni luokassa yksikössä. En siis yleisesti ottaen sano "Ottakaa kirjat ja läksyt esille" tai " Merkitkää läksy". Sen sijaan käytän lauseita "Ota kirja ja läksy esille" sekä "Merkitse läksy". Boldauksella painotukset. En ole havainnut itse tehneeni noin enkä todellakaan tiedä, miksi olen tällaiseen ratkaisuun päätynyt. Mutta itse asiassa olen oikein tyytyväinen itseeni. Puhumalla yksikössä oppilas kokee lauseeni koskevan myös häntä (ja siis en koskaan kuitenkaan kohdista näitä lauseitani vain yhdelle oppilaalle, vaan koko opetusryhmälle). Jos puhun monikossa, muutama ainakin saa ajateltua, että tää juttu ei nyt koske just mua. Yksikössä olevat lauseet näyttävät painuvat syvemmälle ajatteluun oppilailla.

Muitakin hyviä huomioita tuli. Heti, kun ehdin kunnolla näitä asioita ajatella, taidankin kirjoittaa ylös sen oman toimintapankkini. Miten toimin ja miksi.

Kommentit

  1. Musta olis mahtavaa saada joskus harjoittelijoita! Mutta tuskinpa meille sellaisia koskaan eksyy :) Nyt hoitovapaalla olen taas ehtinyt miettiä omaa opettajuutta, ja vähän harmittaa, kun työura on ollut niin pätkittäinen. Tuntuu, että just kun pääsen vauhtiin ja vois alkaa kehittää itseään, niin onkin ollut äitiysloman aika. Vaikka ei äitiyslomat ja hoitovapaat tietenkään harmita, mutta ehkä olen vähän malttamaton. Toisaalta tiedänhän mä, että eläkkeelle on vielä monta kymmentä vuotta aikaa, tässä ehtii kehittää itseään vaikka kuinka ;)

    Mutta niin, olen tullut opettajuuspohdinnoissani siihen tulokseen, että mun opettajaidentiteetti hakee vielä vähän itseään. Ja ehkä mun työyhteisö ei kauheasti sitä kehittymistä tue. Tai ainakin kaikkiin kokeiluihin muilla on tapana suhtautua enempi sellaisella "turhaa se on kumminkin"-asenteella. No, syksyllä meen taas intoa puhkuen töihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, mutta kun palaat töihin, niin ota ihmeessä yhteyttä helsingin yliopistolle (tai huikkaa mulle, jos et löydä sieltä sopivaa henkilöä, kehen ottaa yhteyttä, annan sulle sitten yhteystiedot). Uskoisin, että kyllähän siellä yliopistolla nyt aina silloin tällöin auskuilee, joku joka asustaa siellä teidän hoodeilla.

      Uuden opsin myötä koulut joutuu muuten luultavasti aika paljon kehittämisen eteen. Ja ainakin meillä ops-työskentely sijoittuu pääasiallisesti ens lukuvuodelle, joten pääset sopivasti vaikuttamaan siihen :). Ja sitten pitäis tulla aineiden välistä yhteistyötä yms. mukaan jokaiseen kouluun. Kehittymiskohteita siis tulee riittämään :)

      Huomen aamulla taidan hyppärillä taas asustella vähän aikaa smartin luona ja kehitellä jälleen sopivia geometriajuttuja seiskoille ja kaseille :)

      Poista
    2. Juu itsekin olen miettinyt tuota, että hyvään aikaan palaan töihin, siis tuon ops-asian suhteen :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…