Siirry pääsisältöön

Relaa vähän


Sattumoisin olin valkannut kirjanmerkiksi lehdestä leikatun pienen kirjaesittelyn (Julie Kibler: Matkalla kotiin, en ole vielä lukenut).  Tämä pieni lehtileike ehti olla kirjanmerkkinä n. viikon, ennen kuin eräs ilta havaitsin, että toisella puolella oli osa artikkelista, jonka otsikko oli Relaa vähän.

Relaa vähän. Aika osuvaa. Itse artikkeli ilmeisesti kertoo, jonkinlaisesta mediaatiosovelluksesta, joka on löydettävissä verkosta. En edes pyri etsimään tätä sovellusta netin ihmeellisestä maailmasta, mutta muuten ajattelin tätä lyhyttä lausetta Relaa vähän.

Pitäisi muistaa ja ehtiä ottaa itselleen aikaa. Pitää päiviä, jolloin ei ole mitään suurempia suunnitelmia. Olla hiljaisuudessa. Lukea. Rentoutua. Relata.

Tämän alkuvuoden olen juossut töissä kuin aropupu. Hommaa on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Toisaalta olen kyllä huolehtinut vapaa-ajalla vastavuoroisesti relaamisesta. Olen nimittäin lukenut todella paljon. Tähän mennessä tämän vuoden aikana on tullut luettua jo seitsemän kirjaa. Ja kahdeksas etenee huimaa vauhtia. Sopivasti olen tämän vuoden puolella myös valinnut sellaisia kirjoja, jotka ovat vieneet tosissaan mukanaa. Itselleni parasta rentoutumista ovatkin kirjat. Se on ensinnäkin täydellistä omaa aikaa. Lisäksi pääsee miettimään muiden murheita ja elämiä omien stressin aiheiden sijaan.

Kansanterveydellisestä näkökulmasta olisi tietenkin parempi, jos viettäisin relaamishetkeni harrastaen liikuntaa. Näköjään liikunnasta ei vaan vieläkään ole tullut mulle oikein muuta kuin pakkopullaa. Tässä asiassa aion tsempata, mutta se ei kyllä kuulu tähän relaamisasiaan.

Relaamista on myös ystävien näkeminen. Näin vuonna 2015 olen tehnyt sitäkin miellyttävän paljon. On ollut paljon mukavia hetkiä. Ei pakkopullaa vaan nautintoa.

Ai niin. En ole ruvennut käyttämään ylhäällä kuvassa näkyviä lukulaseja. Tarjoustalosta ne olivat tarttuneet mukaan lasten leikkeihin (huimaan 0,2€:n hintaan). Pitihän niitä sitten kuitenkin kokeilla (ennen kuin linssit irrotetaan). Ja masentavaa, mutta totta, niillä näki aivan järkyttävän hyvin tekstiä. Mulla ei ole koskaan ollut pienintäkään ongelmaa näkemisessä tai lukemisessa. Mutta kyllähän se teksti kirkastui laseilla. Näköjään vanhuus ei tule yksin.

Kommentit

  1. Mä olen lukenut tuon Matkalla kotiin -kirjan vajaa vuosi sitten. Ihan ok se oli, vaikka melko ennalta arvattava. Sellainen, että ihan kiva lueskella, mutta ei ehkä tarvi lukea toiste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En taida siis pitää kiirettä sen hankkimisessa kirjastosta. ...Varsinkin kun mun luettavien pino on hieman ylitse vuotava... + aika monta varaustakin taitaa olla vetämässä. Mutta enköhän joku päivä lukaise :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj