Siirry pääsisältöön

Marenki


Olen elämäni aikana tehnyt monia monia marenkeja. Ja useimmiten jonkinlaisten vaikeuksien kera. Kerran ystäväni U:n kanssa marenkeja tehdessä, marengit eivät vaan kovettuneet... Tai kovettu ne, mutta vasta kolmen päivän päästä... Tästä on jo vuosia, mutta sen jälkeenkin on tullut nahkeita marenkeja, sisältä palaneita marenkeja, ruskettuneita marenkeja (niiden piti olla valkeita) jne jne. Tein sitten millä ohjeella vaan, niin marengeista tuli enemmän tai vähemmän hämmentäviä.

Kunnes eräs kerta tein marenkeja vastoin kaikkia taiteen sääntöjä.

Käytin 4 kananmunan valkuaista ja 200g sokeria (tavallista sokeria).
Laitoin astian pohjalle sokerit ja päälle valkuaiset. Ja sitten vatkasin (yleiskoneen vatkainosa) niin kauan, että vaahto oli kovaa (ei tipu alas, jos astian kääntää ylösalaisin.

Tämän jälkeen pursotin marengit uunipelleille ja laitoin uuniin. Ensin 100 astetta n. tunti, sitten 50 astetta noin tunti ja lopuksi jätin marengit vielä yön yli oleilemaan jäähtyvään uuniin. Ja aamulla ne olivat täydellisiä. Niin täydellisiä, että ystäväni kysyivät, ovatko ne kaupan marenkeja.


Ja tällä ohjeella marengit ovat onnistuneet jo monta kertaa. Ja kaiken lisäksi tämä on tosi helppoa. Viimeksi marenkeja oli tarjolla ystäviemme ollessa meillä dinnerillä. Jälkiruoka oli DIY-rahka. Olin etukäteen vaahdottanut kerman ja lisännyt sekaan rahkan + sokerin. Erillisissä astioissa oli tarjolla rahkaa, marjoja ja marenkeja (marengit murskataan itse käsin jälkiruokakulhon pohjalle).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…