Siirry pääsisältöön

Positiivisesti yllättänyt Sipuli


--siis se ravintola. Ravintola Sipuli, joka sijaitsee nätillä paikalla Uspenskin katedraalin kainalossa. Herra Longfieldin kirjoituksen innoittamana suuntasin Sipuliin H:n kanssa nauttimaan arki-illan illallista. Ajatus ei ollut ehkä vetäistä pitkän kaavan mukaista ruokailua, mutta sellainenhan siitä tuli.  Taivallettuamme nimittäin portaat ylös saliin pisti silmäämme Menu Sipuli. Ja vesihän siinä herahti kielelle. Ja kyseiseen menuun päädyttiin, viinipaketin kera.

Ja kyllä tämä ruoka vei mennessään. Kaksi alkuruokaa olivat kummatkin täydellisiä. Viinit oli mietitty huolella ja ne sopivat järkyttävän hyvin. Pääruokana toiminut liha toimi hyvin ja jälkkärikin oli herkullinen. Suunnitelimme jo seuraavaa iltaa samaan paikkaan. Sen verran vakuuttavaa homma oli. Fine dingin-paikalle luonteenomaista oli, että vesilasit täytettiin sopivin väliajoin ja palvelu oli muutenkin loistavaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut liiallisesti pönötyspaikka.

Ainakin meidän valitsemana arki-iltana paikka oli lähes tyhjä. Meidän kahden lisäksi paikalla oli 4 muuta ruokailijaa Tilaa olisi kyllä ollut moninkertaiselle määrälle. Hieman hymyilytti tekemämme pöytävaraus, mutta eipä siitä mitään haittaakaan ollut.

Tämä on ravintola, johon kyllä suuntaan uudestaan. Toivottavasti se onnistuu vakuuuttamaan meidät toisellakin kerralla yhtä hyvin.

Mietittiin muuten H:n kanssa, että miksi pääruoka häviää aina alkuruoille. Emme keksineet yhtään pääruokaa, joka olisi ylittänyt alkuruoat. Tämä on ongelma, johon ehkä kotimenuissa yritämme puuttua. Luultavasti siinä onnistumatta. Toki ainahan voi hoitaa koko menun pelkillä alkuruoilla.

Ai niin. Sipulin ruoat näyttivät todella hyviltä. Yhtään kuvaa mulla ei niistä kuitenkaan ole. Järkkäri oli kyllä repussa mukana, mutta jotenkin paikan tunnelma ei tuntunut oikealta sen esille kaivamiseen. Kuvaamiset jäivät siis tällä kertaa tuohon kännykällä räpsäistyyn kattauskuvaan.

Kommentit

  1. Mä asuin ekana opiskeluvuonna Uspenskin katedraalin viereisessä talossa ja kuljin päivittäin siitä Sipulin ohi. Mutta eipä tullut koskaan käytyä siellä syömässä, opintotuella kun eleli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin opiskeluaikoina kävelin Sipulin ohi useamman kerran (en tosin kyllä asunut siellä päinkään, mutta jostain syystä silloin tuli kuitenkin käytyä siellä suunnalla useammin kuin nykyään), mutta silloin ei tosiaan budjetti sallinut ajatustakaan siellä syömisestä...

      Poista
  2. Ihanaa kuulla, että herran postaus sai sut käymään Sipulissa! :) Mut herra sai vakuuttumaan myös, me suunnataan Sipuliin kesällä. Kesällä voi sitten kävellä rantsua pitkin safkan jälkeen, oi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :). Oi, teidän kesäajatus kuulostaa todella hyvältä. ...voipi olla, että itsekin saattasin suunnata kesällä herkuttelemaan tuonne uudestaan.

      Poista
  3. Mä olen kokenut Sipulissa yhden muistettavimmista ruokaelämyksistäni. Otettiin joku monen ruokalajin menu ja väliruokana tuli kokin tervehdyksenä shampanjasorbetti, jonka tarkoitus oli huuhdella suu makunautintojen välillä. Se oli hurjan hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Shampanjasorbetti kuulostaa todella hyvältä :). Meidän menussa ei tullut tällaista ylläriä, mutta herkullista oli silti.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…