Siirry pääsisältöön

Paras bloggauspaikka?


Jos yhdistää teekupposen, kynttilän ja virtaavan joen, ollaan lähellä täydellisintä tilaa, mihin voin päästä. En edes ajatellut kassiani pakatessa (sieltä löytyy myös kirja, ja hyttysmyrkkyä), että nämä kolme asiaa ovat ne, mihin yhdistän rentoutumisen. Virtaava vesi, pienen kosken kuohut. Hämärtyvä ilta. Kynttilä valaisemassa. Aika hyvä yhdistelmä. Ainoa negatiivinen puoli on hyttyset. Onneksi hyttysmyrkyt aika hyvin huolehtivat tästä osuudesta.

Suuntasimme näin juhannuksen alla mökille viideksi päiväksi. Kyseessä on vuokramökki, josta emme oikeastaan tienneet mitään. Kiireiden keskellä emme myöskään oikein ehtineet ottaa selvää alueesta mitään. Tänään olikin siis täydellinen yllätys, millaiselle alueelle saavuimme. Onneksi positiivinen yllätys. Mökki on kiva ja juuri sopivan kokoinen meille. Alue sijaitsee kahden järven välissä ja kahden joen välissä. Olemme siis oikeastaan saarella.  Seuruumme lapset tykkäävät kalastaa, joten paikka on kuin tehty heille. Ja me aikuiset olemme näin ekana päivänä kävelleet ja kierrelleet aluetta. Jos sää muuttuisi hieman lämpimämmäksi, olisi tieten oikein kiva. Mutta näinkin selvitään. Viltti ja kirja ja paljon vaatetta. 

Seurueemme alamittaiset ovat tähän aikaan nukkumassa. Erittäin hyvä hetki karata viettämään omaa aikaa. Pakkasin siis salaa kassini ja hiiviskelin hiljaa ovesta ulos. Toinen aikuinen vielä odottelee kaikkien nukahtamista ja siirtyy sitten ehkä tänne mun seuraan (mökille on huimat 50 metriä). Ihana rauha ja hiljaisuus. Tykkään.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…