Tällä hetkellä talo on tyhjä. Ihana hiljaisuus. Osa populasta on kavereilla ja osa kaupassa. Itse valitsin teekupin ja kotona olemisen. Aktiviteetit jatkuvat illalla, joten pieni välihuokaus on ihan tervetullutta.
Tässä viimeisen viikon aikana olen ehtinyt käydä naurujoogassa (se oli...hassua. mutta rentouttavaa. teki hyvää.), testata muutaman kivan kahvilan lisää ja käydä ihastuttavassa karkkikaupassa (näistä jutuista voit lukea lisää Petran kirjoittamana), juhlia lapsisynttäreitä, nähdä kummilapsia, kestitä vieraita, pelata lautapelejä, grillata, nauraa, nukkua vähän, selvitellä lasten riitoja, tehdä ruokaa, leipoa saaristolaisleipää.
Ja sitten me käytiin seikkailupuistossa. Leppävaaran Huipussa. Joka oli aivan huippukokemus. Lapsena tykkäsin kovasti kiipeillä puissa ja nyt pääsin jälleen tekemään sitä. Tosin valjaissa ja rakennettuja reittejä pitkin. Mutta olihan se huisaa olla 18 metrin korkeudessa (korkein ja vaativin rata) ja tuntea puiden huojunta tuulen mukana. Tällä kertaa mukana oli 9- ja 11-vuotiaat lapset, joille paikka sopi kuin nenä päähän. Pituudella ei tuntunut myöskään olevan suurta merkitystä. 140 cm pitkä ja 190 cm pitkä selvisivät radoista yhtä hyvin (niille, jotka ovat alle 140 cm käy muistaakseni neljä rataa kuudesta). Kokemus oli loistava ja kolme tuntia hurahti hujauksessa. Kolmea tuntia enempää me ei sitten jaksettukaan. Sen verran fyysisestä aktiviteetista oli kuitenkin kyse.
Pääkaupunkiseudulla on muutama muukin seikkailupuisto, joten pitänee käydä nekin testailemassa :)
Tässä viimeisen viikon aikana olen ehtinyt käydä naurujoogassa (se oli...hassua. mutta rentouttavaa. teki hyvää.), testata muutaman kivan kahvilan lisää ja käydä ihastuttavassa karkkikaupassa (näistä jutuista voit lukea lisää Petran kirjoittamana), juhlia lapsisynttäreitä, nähdä kummilapsia, kestitä vieraita, pelata lautapelejä, grillata, nauraa, nukkua vähän, selvitellä lasten riitoja, tehdä ruokaa, leipoa saaristolaisleipää.
Ja sitten me käytiin seikkailupuistossa. Leppävaaran Huipussa. Joka oli aivan huippukokemus. Lapsena tykkäsin kovasti kiipeillä puissa ja nyt pääsin jälleen tekemään sitä. Tosin valjaissa ja rakennettuja reittejä pitkin. Mutta olihan se huisaa olla 18 metrin korkeudessa (korkein ja vaativin rata) ja tuntea puiden huojunta tuulen mukana. Tällä kertaa mukana oli 9- ja 11-vuotiaat lapset, joille paikka sopi kuin nenä päähän. Pituudella ei tuntunut myöskään olevan suurta merkitystä. 140 cm pitkä ja 190 cm pitkä selvisivät radoista yhtä hyvin (niille, jotka ovat alle 140 cm käy muistaakseni neljä rataa kuudesta). Kokemus oli loistava ja kolme tuntia hurahti hujauksessa. Kolmea tuntia enempää me ei sitten jaksettukaan. Sen verran fyysisestä aktiviteetista oli kuitenkin kyse.
Pääkaupunkiseudulla on muutama muukin seikkailupuisto, joten pitänee käydä nekin testailemassa :)
Mun pitää kanssa ehdottomasti mennä testaamaan Huippu, tai joku muu lähialueen temppupuisto. Niin kivaa, kun aikuisillekin on tullut näitä paikkoja. :)
VastaaPoistaSuosittelen :). Mekin vähän mietitään, että jos käytäis Mustikkamaallakin testaamassa vastaava.
Poista