Siirry pääsisältöön

Raparperipiirakka


Tämä kuuluu jälleen hyvää helposti -resepteihin. Tosin myönnettäköön, että helppous voi piiliä siinä, että olen tehnyt tätä ööh 13-vuotiaasta asti (toisaalta silloin resepti ei voi olla kovin vaikea...).  Tosin viimeisen kymmenen vuoden aikana todella harvoin, koska tosissaan tajusin nyt vasta, että raparpereja voi ostaa kaupastakin....

Mutta siis, tässäpä ohje pellilliseen raparperipiirakkaa.

Raparperipiirakka
4 kananmunaa
3 dl sokeria
100g voita
1½ dl vettä
4½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta (hups, tämä unohtui eilisestä piirakasta... No, siitä tuli tosi hyvää silti)

raparperia n. 5 vartta
sokeria

Aloita pilkkomalla raparperit. Tee niistä n.½ cm paksuisia viipaleita.
Vaahdota kananmunat ja sokeri (sähkövatkaimella tai yleiskoneella). Samaan aikaan laita voi kattilaan veden kanssa ja sulattele seos hellalla. Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään.  Kun kananmunista ja sokerista on tullu kunnon vaahtoa (pikkurillitesti: kasta pikkurillin pää taikinaan ja nosta ylös. Tipan pitäisi jäädä roikkumaan sormeen) lisää voi-vesiseos ja kuivat aineet vuorotellen taikinaan. Sekoita samaan aikaan.
Voitele leivinpaperi öljyllä ja laita se uunipellille. Kaada taikina paperin päälle. Levitä raparperit taikinan päälle ja ripottele päälle sokeria.
Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.


Tätä söimme eilen ystävien ollessa kylässä ja neljä henkeä söi lähes koko piirakan yhdellä istumalla...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…