Siirry pääsisältöön

Viinimarjakeksit


Lapsoset olivat viikonloppuna poimineet punaisia viinimarjoja, joten saimma niitä ison kulhollisen tuomisina. Taloudessamme ei kuitenkaan ole kuin kaksi, jotka syövät viinimarjoja, joten viinimarjoja tuntui jo pursuavan korvistakin. Viinimarjoja käytettiin smoothieen ja osan pakastin, mutta halusin myös käyttää niitä johonkin leivonnaiseen. Piirakka tuntui turhan suurelta, mutta sitten kuin tilauksesta 52 weeks of deliciousness oli tehnyt punaherkkukakeksejä. Tein reseptiin muutamia pieniä muutoksia, mutta lähes samana ainekset pysyivät.
Nämä keksit olivat todella hyviä. Jopa ne, jotka eivät tykkää viinimarjoista eivätkä banaanista söivät näitä keksejä. 15 kappaletta oli juuri sopiva määrä, 5 henkeä vetäisi ne alle 10 minuutissa...

Viinimarjakeksit (n.15 kpl)
1,5 dl vehnäjauhoja
1,25 dl neljän viljan hiutaleita
1/3 tl ruokasoodaa
1/3 tl leivinjauhetta
70g voita
1 dl sokeria
1 banaani
1 kananmuna
1/4 tl vaniljasokeria
loraus sitruunamehua
n.1,5 dl punaisia viinimarjoja (tai muita marjoja)

Sekoita jauhot, hiutaleet, ruokasooda ja leivinjauhe keskenään. Lämmitä voi (noin huoneenlämpöiseksi) ja vatkaa se sokerin kanssa tasaiseksi. Muussaa banaani haarukalla omassa kulhossaan ja lisää mausteeksi vaniljasokeria sekä sitruunamehua. Lisää kananmuna ja sekoita hyvin. Kaada banaaniseos voisokeriseokseen ja vatkaa hyvin. Lisää kuivat aineet ja sekoittele lusikalla (tai vastaavalla). Lisää lähes kaikki viinimarjat (säästä vielä n. ½ dl) ja sekoita varovasti, etteivät marjat hajoa.
Nostele lusikalla taikinaa pellille. Taputtele hieman haarukalla ja lisää jokaisen keksin päälle vielä muutama viinimarja. Paista 180 asteessa n. 15 minuuttia (itse käytin kiertoilmauunia) tai kunnes keksit ovat kauniiin värisiä.
Anna keksien jäähtyä ja nauti. Nämä keksit jäävät kypsymisen jälkeenkin sisältä pehmeiksi ja koostumus onkin hieman marjapiirakkamainen. Herkullisia olivat.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…