Siirry pääsisältöön

Don´t wait


Siivoilin kesälaukkuja ja löysin säästetyn Happy Joe -pullon korkin
Don´t wait for the perfect moment. Take this moment and make it perfect
Niin kliseinen lause, mutta niin järkevä samaan aikaan. Viime aikoina on kuulunut niin hyviä kuin huonoja uutisia niin lähipiiristä kuin valtakunnan tasoltakin. Asioita, jotka ovat juuri täydellisesti ja asioita, joiden ei pitäisi olla ollenkaan niin kuin ovat.

Siispä päätin noudattaa tätä kliseistä lausetta omassa elämässäni. Jos en voi tehdä muiden elämästä täydellistä voin yrittää aloittaa ainakin itsestäni. Toki samalla hyvää kannattaa jakaa kaikille muillekin (taustasta, statuksesta tai maasta huolimatta). 

Tänään olenkin viettänyt pysähtynyttä päivää. Juonut paljon teetä ja lukenut sekä kirjoja että lehtiä. Toipunut viime viikkojen kiireistä. Ottanut päiväunet. Pessyt pyykkiä. Ensimmäinen kerta 1½ viikkoon. 1½ viikon aikana en ole vain ehtinyt täyttää konetta enkä varsinkaan ripustaa pyykkiä, joten nakki on jäänyt tekemättä. Pyykkiä onkin aika paljon.

Tänään olen miettinyt siitä, mikä tekee juuri tästä hetkestä täydellisen. Miettinyt sitä, kuinka muistaa elää juuri tässä hetkessä ja olla onnellinen juuri tänään ja tässä. Olla miettimättä seuraavien viikkojen mahdollisia murheita. Olla stressaantumatta muutamasta kiireisestä asiasta. Vain olla.

Ja olen yrittänyt olla ärsyyntymättä ihmisten lyhytnäköisyydestä ja omaan napaan tuijottamisesta (tämä on vähän ristiriitaista, MUTTA onnellinen voi olla ilman, että elää "kaikki mulle heti nyt" -asenteella). Yrittänyt ymmärtää sitä, että hallituksen kaavailemat leikkaukset osuvat pahasti osaan ihmisistä ja yrittänyt ymmärtää sitä, että heidän elämänsä voi oikeasti kaatua näihin leikkauksiin.

Yrittänyt ymmärtää sitä, että jotkut kokevat pakolaiset pelottavina asioina ja kaikki eivät vain pysty kokemaan myötätuntoa muita kohtaan. MUTTA silti ärsytys nousee pintaan. Leikataan tässä valtiossa mitä asioita tahansa kuinka paljon tahansa, on meidän asiat silti aivan sairaan hyvin. Kaikkialla muualla ei näin hyvin ole. Jolloin meidän velvollisuus on auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. piste. Ja vaikka meidän jokaisen palkka pienenisi jonkin verran ja vaikka sairasloman alku olisikin palkatonta, niin silti meillä on asiat ihan jees.

Toki leikkaukset kirpaisee, mutta jostakin vain on leikattava. Jos ei haluta heittää hyvästejä hyvinvointiyhteiskunnalle on jotain tehtävä. Yhteiskuntasopimus olisi ollut yksi tapa tähän ja koska se ei onnistunut, niin ei tässä taida paljon vaihtoehtoja olla. Ja jos ei muuten vakuutu siitä, että jostain on tingittävä, voi tutustua velkakelloon. Se on aika karua katsottavaa.
Huoh. Minuu ärsyttää.

Palaan siis teekupin ääreen, otan kirjan käteen ja hengitän syvään. Kyllä tämä tästä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …