...joka kerta sanoessani mielessä marraskuu lähtee päässäni soimaan Miljoonasateen Marraskuu.
Itse en kuitenkaan näin marraskuun alussa ole kovin synkissä ja ikävöivissä tunnelmissa. Olen itse asiassa yllättävän positiivisella ja odottavalla mielellä. Marras- ja joulukuuhun mahtuu kuitenki paljon kivoja tapahtumia.
Tänä vuonna päätin osallistua facebookissa kiertävään lukuhaasteeseen. Viime vuonnakin taisin yrittää, mutta homma taisi kaatua heti alkumetreille. Tänä vuonna olen sen sijaan ainakin toistaiseksi pystynyt lukemaan vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta per päivä. Useimpina päivinä itse asiassa enemmänkin. Ratkaisuna on tänä vuonna ollut se, että kotona mua odottelee koukuttava tiiliskivi (tällä hetkellä Diana Gabaldonin Luiden kaiku) ja repussa kulkee mukana hieman ohuempi kirja. Bussi- ja junamatkat (vaikkei niitä tulekaan kuin 2 - 4 viikossa) olen viettänyt kirjan parissa. Hei hei puhelin, tervetuloa kirja. Ja jo yksinomaan tämä ratkaisu on piristänyt huomattavasti. Bussimatkat ovat hurahtaneet ohi hetkessä (eikä pelkäämäni matkapahoinvointi näytä iskevän, kun ei ole kuuma) ja sivuja kertyy. Mieli on pysynyt jotenkin virkeänä ja suorastaan odotan aina kirjan pariin pääsemistä (tähän voi kyllä vaikuttaa koukuttava tiiliskivi).
Lukemisen lisäksi työ on pitänyt nämä marraskuun päivät todella kiireisenä. Olen tavannut luokkani vanhempia iltaisin (ja välillä keskellä päivääkin taukojen aikana) ja työpäivät ovat venyneetkin helposti 10 tuntiin. Onneksi jokainen tapaaminen on tähän asti (koputus puuhun) ollut positiivishenkinen.
Näinä muutamana marraskuun päivänä olen myös ehtinyt käydä myyjäisissä (mukaan tarttui ihastuttava sormus sekä joulukortteja (tosin seinälle, ei lähetettäväksi)), pukea iltapuvun päälle (ja jännittää pysyykö se päällä vai hajoaako vetoketju. Ei hajonnut) ja viettää miellyttävän iltapukujuhlaillan. Olen ehtinyt kokata isommalle porukalle ja laittaa talvivaloista ensimmäiset paikalleen. Nyt ainakin olkkarissa on hämyisä valaistus, vaikka ulkona onkin pilkkopimeää. Lisäksi olen päätynyt näköjään siihen, että lähes koko ajan meidän olkkarissa on myös leikkokukkia. Nekin piristää aika kivasti.
Ja huolimatta tästä positiivisesta olosta, en todellakaan odota räntäkökkökeliä. yak. Toivottavasti sen sijaan tuleekin kuiva pakkasilma ja sitten viehkeästi maahan tipahtelevia lumihiutaleita (harmi, ettei tämä ole kovin todennäköinen vaihtoehto).
Itse en kuitenkaan näin marraskuun alussa ole kovin synkissä ja ikävöivissä tunnelmissa. Olen itse asiassa yllättävän positiivisella ja odottavalla mielellä. Marras- ja joulukuuhun mahtuu kuitenki paljon kivoja tapahtumia.
Tänä vuonna päätin osallistua facebookissa kiertävään lukuhaasteeseen. Viime vuonnakin taisin yrittää, mutta homma taisi kaatua heti alkumetreille. Tänä vuonna olen sen sijaan ainakin toistaiseksi pystynyt lukemaan vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta per päivä. Useimpina päivinä itse asiassa enemmänkin. Ratkaisuna on tänä vuonna ollut se, että kotona mua odottelee koukuttava tiiliskivi (tällä hetkellä Diana Gabaldonin Luiden kaiku) ja repussa kulkee mukana hieman ohuempi kirja. Bussi- ja junamatkat (vaikkei niitä tulekaan kuin 2 - 4 viikossa) olen viettänyt kirjan parissa. Hei hei puhelin, tervetuloa kirja. Ja jo yksinomaan tämä ratkaisu on piristänyt huomattavasti. Bussimatkat ovat hurahtaneet ohi hetkessä (eikä pelkäämäni matkapahoinvointi näytä iskevän, kun ei ole kuuma) ja sivuja kertyy. Mieli on pysynyt jotenkin virkeänä ja suorastaan odotan aina kirjan pariin pääsemistä (tähän voi kyllä vaikuttaa koukuttava tiiliskivi).
Lukemisen lisäksi työ on pitänyt nämä marraskuun päivät todella kiireisenä. Olen tavannut luokkani vanhempia iltaisin (ja välillä keskellä päivääkin taukojen aikana) ja työpäivät ovat venyneetkin helposti 10 tuntiin. Onneksi jokainen tapaaminen on tähän asti (koputus puuhun) ollut positiivishenkinen.
Näinä muutamana marraskuun päivänä olen myös ehtinyt käydä myyjäisissä (mukaan tarttui ihastuttava sormus sekä joulukortteja (tosin seinälle, ei lähetettäväksi)), pukea iltapuvun päälle (ja jännittää pysyykö se päällä vai hajoaako vetoketju. Ei hajonnut) ja viettää miellyttävän iltapukujuhlaillan. Olen ehtinyt kokata isommalle porukalle ja laittaa talvivaloista ensimmäiset paikalleen. Nyt ainakin olkkarissa on hämyisä valaistus, vaikka ulkona onkin pilkkopimeää. Lisäksi olen päätynyt näköjään siihen, että lähes koko ajan meidän olkkarissa on myös leikkokukkia. Nekin piristää aika kivasti.
Ja huolimatta tästä positiivisesta olosta, en todellakaan odota räntäkökkökeliä. yak. Toivottavasti sen sijaan tuleekin kuiva pakkasilma ja sitten viehkeästi maahan tipahtelevia lumihiutaleita (harmi, ettei tämä ole kovin todennäköinen vaihtoehto).
Kommentit
Lähetä kommentti