Siirry pääsisältöön

Joulupäivän perinteitä?


Viimeiset kolme joulua ovat kuluneet muualla kuin kotikotona. Kotikotona joulupäivän perinteisiin kuului joululounas isolla porukalla. Käytännössä lounaspöydässä oli jämiä jouluaatolta (kaikkea tehdään jouluaatolle niin reilusti, että siitä myös riittää joulupäivälle).

Kolmen viimeisen joulun perinteet ovat kuitenkin olleet hyvin erilaisia. Enemmän omannäköisiä. Kaikkina näinä kolmena jouluna olemme joulupäivänä tehneet pizzaa. Väen määrä on vaihdellut ja pizzat ovat olleet joko lounaaksi tai illalliseksi. Pizzoja on kuitenkin leivottu ja niitä on aina ollut useampi kuin yksi.

Toinen perinne on mäenlaskeminen joulupäivänä. Tänä vuonna lumitilanne ei ihan antanut siihen mahdollisuutta... Siispä tänä vuonna tyydyimme ensin päiväkävelyyn tässä lähistöllä ja illalla hurautimme vielä autolla keskustaan.


Ensin kävimme kurkkaamassa Huvilakadun taloyhtiön tekemää joulukalenteriseinänä Huvilakujan puolelta. Idea on kerrassaan hyvä ja ikkunat olivat kivoja. Huvilakujalta kävelimme tuulta uhmaten meren rantaan. Vesi oli todella korkealla ja oli hämyisän tunnelmallista. Lopuksi vielä hurautimme autolla espalle ja ihastelimme jouluvaloja sekä kävimme kurkkaamassa vielä kerran Stockan jouluikkunan.

Näiden aktiviteettin myötä päivän pizzaosuus olikin tällä kertaa iltapala. Viisi pizzaa kuitenkin valmistui ja hotkittiin hyvällä ruokahalulla (pizzapohjan ohjeen voit kurkata täältä).

Tänään olen nauttinut pari tuntia hiljaisesta talosta. Tapaninpäivälle meillä ei ole yleensä ollut sen suurempia suunnitelmia. Tänään yksi lähti Kiasmaan, minä jäin kotiin ja loput suuntasivat keilaamaan. Sään kerrankin suosiessa korkkasin myös terassin juomalla siellä teetä. Paljon vaatetta päälle, pipo päähän ja kirjan + teemukin kanssa tyynyille istumaan. Aurinko paistoi ja koko yhtälö toimi aika kivasti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…