Siirry pääsisältöön

Kiila: brunssi


Viikonloppuna oli taas kuukausittaisen brunssiryhmäkokoontumisen vuoro. Tällä kertaa brunssipaikaksi valikoitui kätevän sijaintinsa takia Kiila.

Jos pitäisi kuvata Kiilan brunssia yhdellä sanalla, olisi se r u n s a s.
Pöydästä löytyi useampaa salaattia, leipää ja leikkeleitä, munakokkelia (joka oli muuten harvinaisen hyvää), pekonia (juuri oikeanlaista: rapeaa siis), nakkeja, lihapullia, piirakkaa jne. En oikein keksinyt mitään, mikä olisi jäänyt puuttumaan.

Juomista oli tarjolla teetä, kahvia ja mehua. Jälkkäripöytä oli pienoinen pettymys. Jälkkärit olivat ihan kivoja, mutta eivät erityisesti sykähdyttäneet meitä. Jälkkärit olivatkin brunssin huonoin osa. Mutta se ei kyllä mitenkään himmentänyt brunssia, vatsat tulivat jälleen täyteen.

Kivaa Kiilassa oli se, että ravintolassa oli tilaa. Pöydät eivät olleet liian tiiviitä ja vaikka väkeä riittikin aika paljon, niin omassa pöydässä sai olla kohtuullisessa rauhassa.

Positiviisena seikkana mainittakoon myös ikkunoista avautuvat hyvät maisemat. Helsinki on kyllä aika kaunis, kun katsoo sopivasta kulmasta.

Tämän kerran brunssiryhmän keskustelut koskivat aika paljon töitä ja lähestyvää joululomaa. Mitenkä niin kisaväsymystä ilmassa? Tähän liittyen siirrynkin takaisin koepinojen pariin. Kahdet hoidettu jo tälle illalle, enää viimeiset tälle vuodelle korjattavana.

Kommentit

  1. Kiva kuulla, että Kiilan brunssi voi vieläkin hyvin. :) Niin moni paikka sulkee ovensa aivan liian nopeasti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi osa paikoista sentään pysyy. Tieten brunsseilla on nyt aika kova kilpailu, joten kaikki eivät pysy hengissä. Oisko muuten suositella jotain hyvää brunssia?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…