Siirry pääsisältöön

Loppiasen ulkoilut Vanhankaupunginkoskella

 
Loppiainen oli sovittu ulkoilupäiväksi, joten huolimatta siitä, että lämpömittari huristeli -20C:n alapuolella, suuntasimme Vanhankaupunginkoskelle. Toppahousut ja untuvatakki olivat paikallaan, ilma oli nimittäin hyytävä.

Emme myöskään olleet ainoat ulkoilijat. Suurin osa liikkui myös kameran kanssa samoin kuin me. Ja mikäs oli liikkuessa, virtaava vesi ja kova pakkanen muodostivat nimittäin ihastuttavia maisemia. Ja lisäksi näin fysiikan opettajan näkökulmasta oli kylmästä vedestä muodostuva näkyvä vesihöyry jälleen kerran ihastuttava näky. Otin myös muutaman kuvan oppilaita varten, niiden avulla opetellaan olomuodon muutosten nimiä piakkoin.

Kosteus teki pakkasesta kuitenkin vielä hieman hyytävämmän, joten puolta tuntia kauempaa me emme ainakaan tarenneet kosken ympäristössä viettää.

Lisäksi satuimme muistamaan pakkassaappaittemme olemassaolon vasta tämän reissun jälkeen. Varpaat olivatkin hieman jäässä. No, loput kaksi kovan pakkasen päivää tallustelinkin tyytyväisenä paksuissa, lämpimissä talvisaappaissa. Niin tyytyväisenä, että hieman houkuttaisi tällekin illalle laittaa ne jalkaan. Onneksi lämpötila on kuitenkin kivunnut -10C:n paremmalle puolelle (tuntuu muuten jo tosi lämpimältä), joten ehkä laitan ravintolaan kuitenkin mun normaalit talvikengät (jotka nekin tuntuivat liian paksuilta ennen joulua).

Kommentit

  1. Ihania kuvaussäitä kyllä ollut. Mä unohdin tänään kysyä, että tehtäiskö joku viikonloppu kuvausretki Suomenlinnaan? En varmaan koskaan ole käynyt siellä talvella.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj