Siirry pääsisältöön

Viimehetken vinkkejä pariin näyttelyyn

Tai erityisesti toiseen

Lauantaina suuntasin kulttuuriystäväni kanssa museoimaan. Aloitimme museoinnin Ateneumista, jonne olikin yllättävän pitkä jono. Jono eteni kuitenkin onneksi nopeasti ja pääsimme kiertämään Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn (kurkkaa lisätietoja täältä). Kuvat olivat hienoja ja  niitä katsellessa kuluikin tovi. Väkeä oli kuitenkin todella paljon, joten se hieman vähensi kuvien tunnelmaa. Väen lisäksi myös kuvia oli paljon. Niin paljon, että tuli jopa hieman kuvaähky. Tuntui, ettei jaksanut millään perehtyä jokaiseen kovin tarkasti. Jäin myös hieman kaipaamaan tarinoita kuvien takana. Mitä kuvassa tapahtuu? Miksi on haluttu ottaa juuri se kuva?
Tämä on kuitenkin tutustumisen arvoinen näyttely, jonka voit käydä katsomassa 31.1.saakka.

Pienen teepiristäytymisen jälkeen siirryimme seuraavaan museoon. Menimme katsomaan HAMin Ai Weiwein näyttelyn (lisätietoja täältä).  Ateneumissa olimme hieman kulttuuriähkyssä, mutta se ähky hävisi HAMissa täysin. Ihastuin paikkaan todella paljon. Ateneum on ehkä hieman pönötyspaikka ja tästä ei kyllä ollut HAMissa jälkeäkään. Tunnelma oli kiva ja rento. Ja se Ai Weiwein näyttely oli mieletön. Ai Weiwei on kiinalainen toisinajattelija, joka tekee suuria tilataideteoksia. Hän käyttää paljon vanhaa puuta ja esimerkiksi tuollaisia 400 vuotta vanhoja pöytiä... Puuseppiensä kanssa hän sitten muokkaa niistä jotain uutta.  Jos Ateneumissa jäin kaipaamaan tarinoita kuvien takana, niin täällä teosten taustatarinat olivat luettavissa.

Olin vaikuttunut. Erittäin. Olimme HAMin aulasta ottaneet mukaan lappusen, jossa ehdotettiin taideteoksen tutkimista vähintään 9 sekunnin ajan. Etukäteen mietimme, että 9 sekunttia on aika pitkä aika. Ei ollut tässä näyttelyssä. Lähes poikkeuksetta ihastelimme yksittäisiä teoksia varmasti yli 9 sekunnin ajan.

Tämä näyttely on auki 26.1. asti ja suosittelen ehdottomasti siellä käymistä. Mene siis, kun vielä ehdit.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…