Siirry pääsisältöön

Paahdettu kasvissosekeitto

Luulin kovasti kirjoittaneeni tästä keitosta joskus. Postausta ei kuitenkaan kovin helposti löytynyt, joten ilmeisesti en ole kirjoitusta ainakaan hirveän selkeästi otsikoinut, jos keitosta postannut olen.

Paahdettu kasvissosekeitto on meillä
a) jämäkasviksista tehtävä keitto
b) ruman näköistä mutta herkullista
c) jopa lapsiin uppoava ruoka

Nämä kolme ovat sen verran kovat meriitit, että keittoa voisi tehdä useamminkin. Keittoon päätyy erilaisia kasviksia sen mukaan, mitä kaapissa sattuu olemaan. Vakiona on kuitenkin yleensä porkkanat, bataatti, tomaatit sipuli ja valkosipuli.

Tämän kertainen keitto koostui tällaisista aineksista
3 tomaattia
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 perunaa
2 porkkanaa
1 bataatti
1 paprika
1 parsakaali

Kasvikset pestään/kuoritaan ja pilkotaan. Tämän jälkeen kasvikset levitetään uunipellille (paperin päälle) ja päälle lorautetaan n. 2 rkl öljyä. Öljy sekoitellaan kasvisten joukkoon hyvin ja sen jälkeen päälle heitellään suolaa ja mustapippuria (maun mukaan...).  Kasvikset laitetaan uuniin paahtumaan 225 asteeseen 30 - 45 minuutiksi (kokeile, että kaikki olisivat kypsiä). Kasvisten paahtuessa tee n. 1 litra kasvislientä odottamaan.

Uunista tulevat kasvikset laitan itse smoothiekannuun (meillä se on aika iso, mutta onnistuu osissakin) ja lisään sinne n. ½ litraa kasvislientä. Kasvikset surautan tasaiseksi mössöksi ja siirrän kattilaan. Tässä vaiheessa lisään kasvislientä, jos se tuntuu tarpeelliselta. Tässä vaiheessa myös hoidetaan viimeinen maustaminen. Itselläni se tarkoittaa yleensä balsamicon (n. 3 rkl) ja hunajan (n. 1 rkl) lisäämistä.

Keitto näyttää yleensä epämääräiseltä vauvansoseelta, mutta se on hyvää.

Tämä postaus on ajoitettu. Itse olen tässä vaiheessa reissussa (ei huolta, talonvahti + naapurit hoitavat kotia).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…