Siirry pääsisältöön

Päivärekti Liesjärven kansallispuistoon


Lauantaina päätettiin vietää pariskunta-aikaa ja suunnata retkeilemään kahdestaan pitkästä aikaa. Paikka oli hieman hakusessa, mutta onneksi on facebook ja sinne tallennetut kuvat. Muistin nimittäin hämärästi käyneeni joskus n. 8 vuotta sitten jossain n. 100 km päässä sijaitsevassa kansallispuistossa. Muistin myös kuvat, joita sieltä oli otettu (kuvamuisti on silloin tällöin kätevä). Facebookista omia kuviani aikana selailtua kävi ilmi paikkakin: Liesjärven kansallispuisto.

Liesjärven kansallispuisto on Helsingistä n. 100 km Forssaan päin. Auto siis startattiin ja naviin naputeltiin Liesjärven kansallispuisto ja sitten mentiin. Matkalle sivistimme itseämme kuuntelemalla Ylen radiokanavia. Autoradiomme antenni on sen verran huonossa hapessa, että käytännössä maakunnissa ei meidän autossa kuulu muut kuin Ylen kanavat ja silloin tällöin Radio Nova. Oli muuten hämmentävää huomata, että "eläkeläiskanavalta" Radio Suomesta (juu, hieman asenteellista, mutta näin olen ajatellut) tulikin ensinnäkin aika hyvää musiikkia ja toisekseen itse ohjelmakin, jossa käsiteltiin maailman politiikkaa + muita päivän polttavia aiheita, oli aika hyvää.

Liesjärvellä pistimme auton parkkiin (parkkiksia on useampi, kannattaa etukäteen tutkailla karttaa ja valita sopiva) ja suuntasimme ensimmäisenä kävelemään Liesjärveä halkovalle Kyynäränharjulle. Harju on kapea kannas (tai sitten kaksi niemeä, en tiedä kumpi virallisesti), joka menee keskellä järveä. Näin talvella maisemat olivat lähinnä lumista järveä, mutta jäiden lähdettyä maisemat ovat upeat. Ja ei siinä lumisessa järvessäkään mitään vikaa ollut. Harjun jälkeen suuntasimme infotaululle ja havaitsimme, että etukäteen valitsemaltamme nuotipaikalta oli puut loppu. Jätimme siis kyseisen nuotipaikan väliin ja kävelimme lumista polka pitkin Hyypiönkalliolle.  Reitin piti olla aika lyhyt, mutta ajallisesti se osoittautuikin aika pitkäksi, koska mutkittelevaa kapeaa polkua ei ihan hirveän nopeasti tallattu. No ei se mitään, kävelyä varten me oltiin Liesjärvelle suunnattukin.

Pienoisen juomatauon jälkeen suunnattiin sitten takaisin Kyynäränharjua pitkin toiselle puolelle järveä ja siellä käveltiin sitten toiselle nuotiopaikalle. Yhteensä saatiin kuljettua ehkä noin 8 km. Kävi kuntoilusta...

Nuotiopaikalla sitten viriteltiin tulet, paistettiin makkarat ja juotiin kaakaota. Istuttiin ja rentouduttiin. Kuunneltiin lintujen laulua. Kansallispuistossa oltiin ehkä yhteensä 3,5 tuntia ja koko sinä aikana nähtiin kaukaa kaksi pilkkijää ja 3 hiihtäjää. Saatiin siis täysin oma rauha.

No, jotta päivän ulkoilut eivät olisi jääneet liian lyhyeksi, päätettiin huristella autolla vielä Haltiaan (Nuuksioon). Haltiassa oli nimittäin iltahämärässä kaikille avoin pöllöretki. Kuultiin illan aikana kaksi oikeaa pöllöä, mutta lisäksi opas kertoi meille paljon pöllöistä ja kuuntelimme oppaan puhelimesta eri pöllöjen huhuilua.

Päivän saldo: suunnilleen 5 tuntia ulkoilua, 21 000 askelta askelmittarin mukaan, paljon leppoisaa jutustelua ja yllättävän paljon pöllötietämystä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…