Siirry pääsisältöön

pinaatti-kasvispasta

Pääsiäislomaa  on vielä muutama ihana päivä jäljellä. Loman (joka tänä vuonna on, harvinaista kyllä, viisi päivää) ns. suoritusosio on ohi, nimittäin reissu skidien kera kotikotiin on hoidettu. Ja kuten normaalistikin, parin päivän jälkeen ähky on mieletön. Tässä vaiheessa onkin siis hyvä suunnata ajatukset hieman kevyempiin ruokiin ja ottaa taas repertuaariin hieman enemmän kasvispainotteisia ruokia.

Tämän pinaatti-kasvispastan bongasin tämän kevään aikana Kodin Kuvalehdestä. En kuitenkaan muista mistä numerosta, ja koko lehtikin on salaperäisesti kadonnut. Tässä kuitenkin se versio, minkä ohjeesta muistan...

Pinaatti-kasvispasta

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
200g tuoreita herkkusieniä
n. 0,75 dl silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja
1 pakastepinaattipussi
200g ranskankermaa
n. 50g parmesaania raastettuna
n. 1 tl suolaa (maun mukaan)
pari ripausta mustapippuria
n. ½ dl auringonkukansiemeniä

Pilko sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota ne kuumalla pannulla öljyssä. Viipaloi herkkusienet ja lisää ne pannulle. Paista, kunnes herkkusienet ovat pehmenneet. Lisää aurinkokuivatut tomaatit sekä pakastepinaatti. Paista, kunnes pinaatit ovat sulaneet. Lisää ranskankerma ja parmesaani. Anna kiehua pienellä lämmöllä pari minuuttia. Mausta oman maun mukaan suolalla ja pippurilla. Kastike ei saa olla liian suolaista, mutta ei kyllä suolatontakaan.
Samaan aikaan, kun teet kastiketta keitä myös spaghetti. Paras aika lienee laittaa spaghetti kiehumaan, kun lisäät pakastepinaatit pannulle. Valuta pasta, sekoita kastike pastan joukkoon ja lisää auringonkukansiemenet. Tarjoile seuraksi vielä lisää parmesaania.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…