Siirry pääsisältöön

Varsova: MOD - mieletön ravintola

Hiihtolomareissun paluumatkalla pysähdyimme 14 tunniksi Varsovaan (tunneista kyllä nukuimme 8). Kaupunki vaikutti sen verran kivalta, että voisinpa ottaa joskus sen viikonloppureissun kohteeksi. Puolaa en ymmärrä sanaakaan, mutta onneksi se ei tuntunut olevan liian suuri haaste. Englanti toimi lähes paikassa kuin paikassa.

Varsovassa ehdimme hieman shoppailla ja syödä. Meille oli suositeltu MOD-ravintolaa, joka oli kyllä suositustensa arvoinen paikka. Paikka oli pieni ja rosoinen. Kukat roikkuivat katosta ylösalaisin ja kaikki oli kivan rentoa. Ruoka tehtiin avokeittiössä vieressä ja tunnelma oli sopivan hämyisä. Söimme kaikki alkupalan, pääruoan ja jälkkärin ja yksikään ruoka ei ollut pettymys. Itse söin dumblingeja (aaah, ne oli järkyttävän hyviä) alkupalaksi ja pääruoaksi Filet mignonia (tämäkin oli tosi hyvää). Jälkkäriksi söin crème Brûléetä, joka oli aika peruskamaa. Hävisi alku- ja pääruoalle, mutta ei missään nimessä ollut huonoa.

Jos tämän raflan hinnat ovat linjassa Varsovan hintojen kanssa yleisesti, niin ulkona syöminen Varsovassa on todella halpaa. Nimittäin yhden hengen kolmen ruokalajin illallisesta viinilasillisen kera tuli hintaa 25 € (toki maksoimme illallisemme zlotyina).

Jos suuntaat joskus Varsovaan, niin käy ihmeessä testaamassa tämä paikka. MOD ei ole aivan kiinni ydinkeskustassa, mutta rautatieltä siihen oli kuitenkin käveltävä matka. Ilmeisesti MODiin ei voi tehdä pöytävarausta, mutta kannattaa suunnata paikan päälle katsomaan, mahtuisiko sisään. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja puhui hyvää englantia.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…