Kännykkävapaa

Olen nyt kuukauden pitänyt ns. kännykkävapaata.

Miksi? 

Koska tajusin, kuinka karulta näyttää se, että niin lenkillä, bussissa, junassa, lasten kanssa puistossa, kahvilassa ystävien kanssa t o s i monella on kädessä kännykkä. Kännykkää vilkuillakaan ohi mennen tai sitten siihen on paneuduttu oikein tosissaan (mikä on hieman haastavaa esimerkiksi muiden lenkkeilijöitten kannalta). Päätin siis itse vähentää omaa kännykän käyttöäni (täysin nolliin tai lähellekään sitä en kyllä etukäteenkään uskonut sitä saavani).

Miten?

Päätin, että pääasiallinen kännykkäaikani on kotona. Toki asialliset asiat voi hoitaa muulloinkin. Lähinnä siis reittioppaan käyttö, kartan katsominen tai viestiin vastaaminen ovat tällaisia. Lenkillä en tähänkään asti ole puhelinta vilkuillut, ja päätin olla tekemättä niin jatkossakin. Haastavinta olivat bussi- ja junamatkat. Aikaisemmin nuo matkat hurahtivat hirveän kätevästi facebookia selailemalla (ja joskus hesariakin, mutta oikeesti aika harvoin). Nyt olen keskittynyt joko matkatoverin kanssa jutteluun, kirjan lukemiseen tai maisemien katseluun. Automatkat olen myös vapauttanut kännykästä (siis en tähänkään asti ole ajaessa puhelinta näprännyt... Nyt en myöskään kyydissä istuessa) ja korvannut sen sijaan kuskin kanssa jutustelulla. 

Kuinka onnistui?

Aluksi oli hankalaa. Tyhjän tilan täyttäminen kännykällä oli ollut aina kovin helppoa. Nyt se piti täyttää muulla. Yllättäen tuntui, että aikaa kaikkeen mahdolliseen on paljon enemmän. Kirjat myös etenevät nopeammin. Haastavaa oli myös silloin, kun odotti ystävää tms. Kännykkään on hirveän helppo upota, ettei vain joku tuntematon tule juttelemaan (hmm, tätä ei kyllä Suomessa kovin usein tapahdu vaikka haluaisikin) tai ettei näytä muuten vain dorkalta (mitenköhän se kännykkä tätä vähentää?).

Loppujen lopuksi totuin tähän kännykkävapaaseen aika hyvin. Nykyään kaivan puhelimen todella harvoin esille muuta kuin kellon katsomista varten (tai jotain oikeasti tärkeää). En enää surffaile tiedottomasti ympäri facebookia tai yritä ylipäätänsä kuluttaa aikaa kännykän avulla. Mutta en siis missään nimessä ole luopunut facebookista tai kokonaan kännykän räpläämisestä. Nyt teen sen vain enemmän tietoisesti ja useimmiten vain kotona.

Jatkanko?

Joo! Jotenkin tällainen läsnä olo ja hetkessä eläminen ovat aika hyviä ratkaisuja. Miksi siis vähentää niitä hetkiä, kun oikeasti on aikaa itselleen.

Kirjoitettuani tämän postauksen lähes valmiiksi pari päivää sitten havaitsin myös IF:in mainoksen Offline-ajasta. Ideana on olla pois ruutujen äärestä klo 22.00 - 07.00. Ja mainoksen nähtyäni, muistin myös Aamukahvilla-blogin Henriikan postanneen aiheesta (lue postaus täältä). Itse en ole erityisesti kiinnittänyt huomiota somessa olemiseen iltaisin. Saatan selailla facebookia sängyssä, mutta yleensä kyllä sen jälkeen luen vielä kirjaa. Saatamme myös H:n kanssa katsoa Netflixiä vielä sängyssä, mutta en koe sen kyllä hirveästi vaikuttavan nukahtamiseen tai unen laatuun. Yleensä nukahdan erittäin hyvin Netflixin-hetken jälkeen (ja useimmiten sen aikana). Yöni nukun myös lähes poikkeuksetta hyvin (ja ikävä kyllä mulla on myös kokemusta siitä, kun en nukkunut hyvin. Tämä kuitenkin tapahtui aikana, kun kännykkä vei murto-osan siitä ajasta, minkä nykyään).  Pitää siis vielä hieman hauduttaa aihetta ja miettiä, tekisinkö sängystäkin ruutuvapaan.