Siirry pääsisältöön

Tee, mikä ihana asia

Mistä tietää, että on ollut kipeänä? Siitä, että join seitsemän päivän aikana tasan kaksi kertaa teetä. Kuumeisena teetä ei  tehnyt mieli, mikä oli ihan järkevää. Miksi nostaa kehon lämpötilaa vielä entisestään.

Harmi sikäli, koska teen nauttiminen on kuitenkin tutkitusti terveellistä. Teaniinin pitäisi vähentää ainakin stressiä ja rentouttaa.

Olen ollut nyt vuoden aikana useammassa teekoulutuksessa/teemaistelussa. Näiden myötä olen ruvennut miettimään sitä, missä tilanteissa ja millaisissa hetkissä juon teetä. 

Usein juon teetä puhtaasti rutiinista. Aamuisin herätessäni klikkaan vedenkeittimen päälle ja teen aamutoimet. Pistän teen hautumaan termosmukiin ja jatkan aamutoimia. Suuntaan autoon ja otan mukin mukaan. Automatkan aikana tee herättelee kunnolla. Töissä en juo teetä, koska en yleensä ehdi. Töistä tullessa vedenkeitin napsahtaa jälleen päälle ja siivoilen keittiötä samalla, kun tee hautuu. Tehokasta ja keittiön siivous ei tunnu niin rasittavalta. Veden lämmetessä ja teen hautuessa ehtii hyvin esimerkiksi tyhjentää ja täyttää tiskikoneen. 

Sitten juo teetä rentoutuakseni. Useimmiten silloin teehetkeen kuuluu lukeminen. Hyvä kirja ja useampi kupillinen teetä. Paljon täydellisempiä hetkiä en keksi. Voin istua myös parvekkeella tai terassilla näin kevätauringon helliessä ja nauttia hyvän sään lisäksi hyvästä teestä. Tyhjentää päätä ajatuksista ja vain olla.

Ja kolmas merkittävä teennauttimishetki ovat sosiaaliset tilanteet. Useamman ystäväni kanssa voimme juoda parikin litraa teetä maailmaa parantaessa. 

Olen ajatellut opetella vielä enemmän rauhoittumista teen parissa. Teemeditaatio voisi kiinnostaa, mutta aluksi voisi harjoitella ihan itse. Hyvä asento, kupillinen teetä, hiljaisuutta. Ajatusten lipuminen ohi ja keskittyminen hengittämiseen. Katsotaan, kuinka käy. Tällaisessa rauhoittumisessa on itselläni vielä aika paljon harjoiteltavaa...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…