Siirry pääsisältöön

Aamuisin


Tänään aloitin päiväni aamukahvilla eli siis teellä terassilla. Aurinko paistoi ja varjossa on huikeat +10C. Terassilla tarkeni auringon lämmössä kuitenkin hyvin. Linnut visersivät. Lokit huutelivat jostakin pellolta. (Miksi muuten aamukahvilla kuulostaa jotenkin paljon paremmalta kuin aamuteellä?)

Päässä soi Zen Cafén Aamuisin. Juuri sopiva aamufiilikseen. Jotenkin kyseinen kipale kuvaa myös hyvin tätä kohtaa elämästä, vaikkei aivan kirjaimellisesti.

Toistaiseksi talossa on vielä hiljaista (mitä nyt tuuli ulvoo ikkunaan). H lähti yhden kanssa stadicupiin jo aiemmin, muut nukkuvat vielä.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän miellän itseni aamuihmiseksi. Heräämisajassa se ei kyllä näy. Jos joku (kello, aurinko, joku muu) ei herätä, niin nukun kyllä vallan kevyesti ysiin tai kymppiin. Mutta jos jokin havahduttaa, niin herääminen on useimmiten aika helppoa tapahtui se sitten klo 7.00 tai hieman aiemmin (mutta joku raja kuitenkin). Koen nauttivani aamuista tietyllä tavalla eniten, varsinkin näin lomalla. Lomalla aamuisin on helpointa ottaa omaa aikaa vain itselle. Olla rauhassa ja nauttia. Toisaalta aamuisin on myös helpointa olla tehokas. Töissä teen mieluummin suunnittelutyöt aamuisin ennen tunteja kuin iltapäivisin tuntien jälkeen.

Nyt otan kuitenkin vielä vähän aikaa itselleni ennen kuin muu talo herää. Katselen kasveja. Kuuntelen lintuja. Annan tuulen puhaltaa hiuksia. Loma <3 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…