Siirry pääsisältöön

New York, New York!



Nyt se on sitten koettu, mieletön, järisyttävä, suuri, äänekäs, ihana New York. New York oli kaikkea tuota ja enemmänkin. Nyt kun vihdoin ja viimein olen, ainakin melkein, toipunut aikaerosta, on hyvä aika ruveta summaamaan, mitä kaikkea NYCissä oli ja tapahtui.

Me asustelimme AirBnB:n kautta mukavan ladyn luona Brooklynissä. Huoneemme sijaitsi ladyn kotona ja oli juuri sitä, mitä toivoimmekin. Asunnossa hämmentävintä oli kenkien käyttö sisällä (olin kyllä tietoinen tästä etukäteen, mutta silti se tapa tuntui vain omituiselta). Hyvin tähän tapaan kuitenkin tottui ja kengät tuli otettua pois vain sänkyyn mennessä. Ilman kenkiä sitten ei kannattanutkaan kävellä, koska toki kengät toivat lattioille paljon likaa. Keittiötä emme loppujen lopuksi käyttäneet ollenkaan muuta kuin juomien kylmentämiseen jääkaapissa. Ravintola-annokset olivat niin valtavat, että yleensä vielä aamullakaan ei ollut kovin nälkä... Aamulla siis pakkasimme reppuun paljon juotavaa ja suunnistimme kaupunkiin.
 

Sää todellakin suosi meitä. Yhdeksänä päivänä kymmenestä paistoi aurinko ja oli 24 - 30 C lämmintä. Lähtöpäivä oli ainoa päivä, jolloin hieman ripsi vettä ja oli pilvistä (ja lämmintä silti yli 24 C). Viiletinkin koko reissun ajan shortsit + toppi tai mekko päällä. Onneksi olin ottanut mukaan kolmet eri kengät, koska jalat olivat aika kiitollisia kenkien vaihtelusta. Kävelyä meille tuli nimittäin päivittäin yleensä 8 - 20 km. Kävely ei kyllä olisi mitenkään ollut pakollista, koska New Yorkin metro kattoi tosi hyvin koko kaupungin alueen. Metrolla liikkuminen oli lisäksi tosi helppoa eikä kovin kallistakaan. Me hankimme itsellemme seitsemän päivän MetroCardit, jotka maksoivat 31$ (+ ekalla kerrallla itse kortti maksoi 1$). MetroCardit eivät ole vuorokausikortteja, vaan ensimmäinen päivä kuluu sinä päivänä, jolloin ensimmäisen kerran korttia käytät. Metroasemalle mentiin vilauttamalla korttia lukijalle, jolloin portti aukesi. Emme 10 päivän aikana kertaakaan nähneet, että joku olisi hypännyt porttien yli tms.

Mutta niin, me siis kävelimme nähdäksemme paikkoja. Kaupungista saa paljon paremman kuvan katsellessaan sitä maan pinnalta käsin kuin maan alta. Ja NYCissä olikin katsottavaa. Kävellen pääädyimme käymään sellaisissakin Manhattanin kaupunginosissa, joihin emme muuten olisi ehkä tajunneet mennä. Kolmen ensimmäisen päivän aikana aioimme vakaasti mennä hakemaan turisti-infosta kartan + metrokartan. Loppujen lopuksi emme kuitenkaan saaneet aikaiseksi ja sitten se jäi. Navigointiin käytimme google mapsia (toimi hyvin ilman verkkoakin. Tosin toimi sitä paremmin, mitä enemmän katselimme paikkoja valmiiksi WiFin ääressä.) ja metroa varten mtan (http://www.mta.info/) sivuilta sai ladattua PDF-metrokartan puhelimeen. Samoin sivuilta löytyy tietoa hinnoista yms.

Ajan kuluessa opimme myös "nykkiläisiksi". Jalankulkijoille oleva punainen valo on vain hidaste ei ehdoton kielto. En ole koskaan missään kaupungissa nähnyt niin paljon punaisia päin käveleviä jalankulkijoita. Ilmeisesti liikennevalot eivät olleet mitenkään automaattisesti liikennettä tunnistavia, koska vallan usein autoille oli vihreä valo, vaikkei yhtään autoa näkynyt missään (tällaisia hiljaisia tilanteita ei kyllä tullut kovin usein vastaan). Vihreänkin valon palaessa jalankulkijoille piti olla yhtä varovainen kuin punaisenkin palaessa. Autoilijat kyllä noudattivat liikennevaloja todella hyvin, mutta pyöräilijät eivät niinkään (pyöräilijöille oli pääsääntöisesti omat kaistat ja liikennevalot autotien sivussa).

Hiljaista hetkeä NYCissä ei tuntunut olevan koskaan. Ihmisiä riitti aina joka paikkaan ja jopa lähiömmekään ei tuntunut täysin nukkuvan koskaan. Lisäksi metrot olivat todella kovaäänisiä. Ne heiluivat ja kolisivat p a l j o n. Helsinkiin palattuamme ensimmäisenä huomio kiinnittyi siihen, kuinka hiljaisia lähijunat ovat.

Mutta siis reissu oli upea. Palaan piakkoin asiaan vielä ravintoloiden  + sen, mitä teimme suhteen. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj