Siirry pääsisältöön

Melkein mökkeillen. Eli siis maalaistellen

Tämän kesän varsinainen lomailureissu kera alamittaisten on nyt takana päin. Tänä kesänä reissumme suuntautui entiselle maatilalle eli mun kotikotiin. Aluksi vietimme pari päivää aikaa vanhempieni seurassa ja sitten, vanhempieni lähdettyä omalle kesälomareissulleen, keskenämme vielä kolme päivää.

Hassua, kuinka nämä kolme päivää olivatkin erilaisia verrattuna niihin lukemattomiin päiviin, joita olemme viettäneet kotikotonani vanhempieni ollessa paikalla. Omalla porukalla ollessa oltiin nimittäin lähes kuin mökillä. Mitä nyt tilaa oli huimasti enemmän ja välillä piti käydä lämmittämässä pannuhuoneessa, että saatiin lämmintä vettä. Etukäteen vähän mietittiin, että tuleekohan meille aika pitkäksi (oltiin siis valtuutettuja kasvien katselijoita, joten pois ei voitu noin vain hurauttaa), mutta pah. Ei todellakaan. Vikana päivänä nuorimmainen skideistä oli kovi pettynyt kuullessaan pois lähdön olevan seuraavana aamuna eikä parilla muullakaan tuntunut olevan lomapaikasta valittamista.

Aamupalan jälkeen lähdettiin aina liikenteeseen. Käytiin frisbeegolfaamassa, mutta hirmuisen muurahaislauman yllätettyä meidät, suunnattiin uimaan. Käytiin mustikassa, mutta 4 litran poimimisen ja hirmuisten paarmojen hyökkäysten jälkeen suunnattiin jälleen uimaan. Pyörittiin ympyrää ja mentiin muuten vain uimaan. Jännin uimareissu (skidien mielestä) suuntautui läheiseen pieneen jokeen. Itse koin palaavani lapsuuteni kesiin. Tosin tällä kertaa kipitimme rantaan sandaalit jalassa (itse lapsena ja teininä juoksin matkan avojaloin, nyt ei tuntunut kovin hyvältä ajatukselta) ja kävimme läpi monta kertaa jokiuimisen säännöt. Ja hyvin säännöt sisäistettiin; kukaan ei lyönyt polveaan tai päätään kiveen, kukaan ei sukeltanut myötävirtaan eikä kukaan lähtenyt virran mukana holtittomasti. Hauskinta niin itseni kuin skidien mielestä oli laskea virran mukana seuraavalle uimapaikalle. Tosin skidien mielestä se taisi olla myös aika jännää. Itse keskityin vain nauttimaan siitä, kuinka mukavaa ja rentouttavaa se onkaan. 

Uiminen oli itse asiassa tämän lomailureissun poikkeavin osuus. Ilmeisesti kotikoti sai aikaan sen, että kävin itsekin monta monituista kertaa uimassa (ihan kuin lapsena). Normaaliolotilassa en nimittäin kovin mielelläni kahlaa suhteellisen kylmään veteen, hrrr... Tällä kertaa kuitenkin itsekin uskoin lauseen, että kyllä se vesi kohta tuntuu paljon lämpimämmältä (ja niinhän se tuntuukin). Olipa se mukavaa.

Ehdimme myös nauttia lomaillessamme maan antimista. Perunoita kaivettiin, mansikoita poimittiin, kurkkuja noukittiin ja porkkanoita nostettiin maasta. Ja kaikki oli aivan mielettömän hyvää. Grillasimme puugrillissä ja wokkasimme kasviksia. Porkkanoita inhoavakin tyyppi veteli wokattuja puolikkaita oransseja juttuja ilomielin. Loma tekee ihmeitä. 

Ja tokihan me käveltiin myös paljon. Sattui nimittäin sopivasti että Pokémon Go sattui juuri sopivasti ilmaantumaan Suomeenkin. Ladattiin koko poppoo pelit ja se osoittautui yllättävän hyväksi ideaksi. Voin todeta, että esiteinistäkin kuoriutui paljon miellyttävämpi persoona, kun on vertailtu saatuja Pokémoneja ja kerätty kilometrejä munien hautomiseksi. Kävelyvastaisikin skideistä on kävellyt mukisematta vaikka kuinka pitkiä matkoja, kun ollaan suunnattu sopiville apajille. Sanovat mitä sanovat, mutta kyllä tämä on ollut yllättävän hyvä keksintö (ja hei, nuo minimittaiset ovat jokainen poimineet myös niitä mustikoita ja keränneet mansikoita, joten muutakin ovat kyenneet tekemään :D)

Iltaisin heivasin Pokémonit syrjään ja nautin omasta ajasta. Katselin laskevaa aurinkoa teekupposen ja kirjan kera. Yllättävää kyllä, mutta mun iltahetkiä ei häirinnyt yksikään hyttynen (lieneekö pöydällä valmiina ollut hyttysmyrkky toiminut pelotteena), vaikka muuten niitä riitti kiusaksi asti. 

Olen hämmentynyt, tämä lomareissu ylitti kaikki odotukset. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…