Siirry pääsisältöön

Lasten kera Kiasmassa

Yllättäen viime viikolla päädyin talouden alamittaisten kanssa Kiasmaan. Olimme kyllä suuntaamassa etsimään Pokémoneja keskustaan H:ta odotellessa, mutta yllättäen jokaisen alamittaisten puhelin irtisanoutui koko Pokémon-hommasta junamatkan aikana. Piti siis keksiä uusi suunnitelma alle 10 minuutissa. Päätinkin siis yksinvaltiaaksi oikeudella, että suuntaamme museoimaan Kiasmaan.

Olin etukäteen ehkä hieman skeptinen reissun onnistumisesta (vaikken sitä kellekään alamittaiselle myöntänytkään) ja niin taisi olla muukin joukko. Kiasma kuitenkin yllätti alamittaiset täysin: "täähän ei ookaan mikään tätimuseo", "mä luulin, että me mennään johonkin tylsään tätipaikkaan" (mikä ihmeen tätijuttu näillä oikein nyt on?) "täällähän ei tarvikaan olla ihan hiljaa". Ja oikeassahan ne olivat. Tosin välillä olisin toivonut ehkä hieman hiljaisempaa otetta taiteen katseluun, mutta hyvin me kuitenkin selvittiin.

Choi Jeong Hwan Happy Together ihastutti meistä jokaista värikkyydellään. 7-vuotias ihasteli myös suuresti ilmalla täyttyvää possua (?) sekä avautuvia kukkia. Kokoelmanäyttelyssä kävimme tuoksuttelemassa purkkien kansipahveja. Seurasi ihastuneita huokauksia, yökkäyksiä ja yksi seinään nojaileva 12-vuotias, joka imppasi tuoksuja liikaa... 

Eniten kaikki tykkäsivät kuitenkin Ernesto Neton näyttelystä. Boan puutarhassa soitettiin, hymistiin ja hiippailtiin tyynyjä pitkin. Pikaiset päivätorkut (2/3 puhelin kädessä) otettiin palloilla täytetyillä pedeillä. Reissu meni ihmeellisen hyvin. Lähtiessä tuli vielä pyyntöjä, että voidaanko tulla uudestaankin. Ja tokihan me voidaan, uskallan ehkä uudestaankin tämän poppoon kanssa museoimaan.

Kommentit

  1. Mahtavaa! Joskus lapset yllättää... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :D. Huomenna suunnataan taas etsimään Pokémoneja keskustasta alamittaisten kera. Katsotaan, joudunko tälläkin kertaa taikomaan jotain muuta ohjelmaa :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…