Siirry pääsisältöön

Iltakävelyllä Taiteiden yössä

Jos Pokémon Go:sta ei muuta hyötyä ole, niin se on saanut meidät ulkoilemaan. Jopa niin paljon, että lähdimme liikenteeseen näin syksyn tullen arki-iltana ilman Pokémonin metsästystä (myönnettäköön kuitenkin, että mennessä ihan vähän pyöräyttelimme Pokéstoppeja ja pyydystimme pari Pokémoniakin). Tällä kertaa meidät houkutteli ulos Taiteiden yö.

Tallustelimme hämärtyvässä illassa muiden tyyppien seassa. Kohdelistamme ainut varma kohde oli Salainen Puutarha. Sinne siis ensimmäisenä. Salainen Puutarha oli ihan kiva paikka ja tulipahan käytyä sellaisessa paikassa, minkä on onnistunut skippaamaan täysin tähän asti. Kokonaisuutena paikka ei kuitenkaan erityisemmin meitä puhuttanut. Tämä saattoi johtua kyllä väenpaljoudestakin. Veikkaisin myös, että pimeällä paikka olisi ollut vaikuttavampi.

Seuraavaksi halusin päästä lepuuttamaan kantapäätäni (nyt se alkaa olla muuten jo aavistuksen parempi), joten suuntasimme A21:een drinkeille. Omassani oli hassusti suussa poistuvia rakeita, jotka saivat aikaiseksi hymyn joka kerran. Pienellä saa aikaiseksi mielettömän hyvän fiiliksen. 

Seuraava kävelykohteemme oli Oopperan takapiha. Matkalla kuitenkin ihastelimme valoja siellä ja täällä, nimittäin pimeä oli sopivasti saapunut. Luppoajan piipahdimme kuluttamaan ihastuttavaan rannassa sijaitsevaan kahvilaan, joka on nimeltään Tyyni. Ja erittäin hyvä, että paikkaan päädyimme. Pääsimme nimittäin todistamaan laiturilla tapahtunutta tulishowta (epäilen sen olleen joidenkin yksityisjuhlien tilattu ohjelma.), joka näkyi terassikahvilan pöytään täydellisesti.

Viimeiseksi sitten suuntasimme katsomaan Oopperan tulevan kauden ohjelmiston näytepalat. Oli vaikuttavaa katsottavaa.

Taiteiden yö oli jälleen kerran vaikuttava kokonaisuus. Loistavaa, että tällaisia koko kaupunkia yhdistäviä tapahtumia alkaa olla enemmän ja enemmän. Edelleen haluaisin vain jotakin kautta kuullakin niistä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…