Siirry pääsisältöön

Lapsiviikonloppuna retki Uutelaan

Viime viikonloppuna suuntasimme lauantaina rentoutumaan ja rauhoittumaan Uutelaan.

Reissu olikin ansaittu (varsinkin meidän aikuisten päät sitä kaipasivat). Perjantai nimittäin oli pahin suhailupäivä pitkään aikaan. Perjantai taisi mennä suunnilleen näin:
  • 15.30 lähtö töistä
  • 15.45 ykkönen soitti unohtaneensa avaimet kotiin. Meni loppujen lopuksi kirjastoon odottelemaan ensimmäisenä kotiutuvia.
  • 16.07 kyytiin kakkonen, kolmonen ja nelonen.
  • 16.30 kolmonen tiputettiin treeneihin
  • 17.00 mä ja nelonen jäätiin ratikkapysäkille ja suunnattiin kirjastoon ja kotiin
  • 17.30 H tiputti kakkosen peliin ja suuntasi hakemaan kolmosta. Tällä välin mä ja nelonen päästiin kotiin ja tehtiin ruoka.
  • 19.00 H ja kolmonen tulivat kotiin, syötiin.
  • 20.00 H lähti hakemaan kakkosen, jonka kanssa palasi 20.45. 
  • iltapala.
Lauantaiaamulla siis pakattiin reput, paistettiin jauheliha ja huristettiin Uutelaan. Jokaisen puhelin oli ladattu täyteen, jolla taattiin jokaisen kävelyinnokkuus.

Ihailtiin merta, ihailtiin syksyä. Kuunneltiin lintuja. Pelattiin pokémonia. Bongattiin joutsenia.

Odotetuin hetki oli eväshetki. Eväsleivät vetäistiin alle ja pääruoaksi italianpataa. Lasten rakastama retkiruoka, jota en vielä toistaiseksi ole suostunut tekemään kotona.

Neljän tunnin ulkoilun jälkeen itsellä oli suunnilleen virkistäytynyt olo. Onneksi voi retkeillä. Ja onneksi lauantaipäivällä ei ollut yhtiäkään treenejä. Nelonen myös oli etukäteen valinnut retkipäivän turnauksen edelle (me ei kovinkaan vastusteltu tätä ajatusta).


Kommentit

  1. TE UNOHDITTE YKKÖSEN SINNE KIRJASTOON!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D. Onneksi ykkönen osasi kävellä omin avuin kirjastosta kotiin ja ehti myös sopivasti paikalle ruoalle :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…