Siirry pääsisältöön

Syyspuuhia

Kai se on nyt vihdoin ja viimein tunnustettava, että syksy on oikeasti tullut. Iltaisin ulkona liikkuessa tarvitsee jo hanskat ja melkeinpä piponkin. Iltaisin on myös oikeasti pimeää. Ulkovalot luovatkin kivaa tunnelmaa (varsinaiset ulkovalot eivät toimi vieläkään, mutta onneksi on tällaisia hyviä korvaajia).

Suppikset ovat myös ilmaantuneet meidän talouteen. Tosin itse ei olla poimittu niistä yhtään (kerran vahingossa törmättiin kantarellikastikkeen aineksiin metsässä, mutta muuten ei olla nähty yhden yhtä sientä... Ja käytiin jopa kerran kantarellireissunkin jälkeen niitä etsimässä). Onneksi on ystäviä, jotka löytävät hillittömiä kasoja sieniä. Sopivalla hinnalla pari ämpärillistä onkin siirtynyt meidän talouteen. Ensimmäistä erää yritin kuivata saunassa. Ilman lämpöä, etteivät sienet vahingossa kypsy. Tajuan kyllä, että siihen menisi useampi päivä, mutta loppujen lopuksi luovutin vuorokauden jälkeen. Koko talo nimittäin haisi erittäin vahvasti sienille ja sienissä ei näkynyt pienintäkään merkkiä kuivumisesta... Kuivuria emme omista, joten piti keksiä jotain muuta. Ja se joku muu on kiertoilmauuni. Sienet ohuiksi kerroksiksi peltien ja ritilöiden päälle (tarkalleen ottaen leivinpaperin päälle). Kiertoilma päälle (mutta ei yhtään lämpöä) ja uunin luukku raolleen. Noin 12h siinä meni ja sienet olivat kuivuneet täydellisesti. Loput sienet uuniin ja vuorokaudessa oli yksi ämpärillinen hoidettu. Ensi vuodelle taidan kuitenkin tuoda kotikotoa kuivurin, jota ei siellä kuulemma enää olla moneen vuoteen käytetty.
Eilen aloin valmistella myös kasveja talviunille. Eli heitin kaikki yrtit roskiin, leikkasin mansikoista rönsyt pois ja kiskoin loput raparperinvarret irti (ja tein niistä piirakan, siitä myöhemmin). Isoin operaatio oli siirtää mansikat ja raparperit kukkapenkkiin talvi-istutukseen. Hyvällä tuurilla ne voi sitten keväällä istuttaa uudestaan purkkeihin ilahduttamaan terassia. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…