Siirry pääsisältöön

Pistaasi-raparperipiirakka

Olen eläissäni tehnyt aika monta raparperipiirakkaa, mutta useimmiten äidin tutulla ja turvallisella ohjeella. Tänä syksynä olen astunut tässäkin mukavuusalueeni (Lue: laiskuusalueeni) ulkopuolelle. Pari kertaa on nyt syöty tätä herkkua vaniljakastikkeen kera ja onhan se hyvää :). Tosin uunin kanssa on vielä pientä opettelua, reunat kun meinaavat väkisinkin kärventyä. Ohje on ystävältä saatu ja alunperin se taitaa olla jostakin lehdestä.

Pistaasi-raparperipiirakka

n. 40 g kuorittuja pistaasipähkinöitä
1 pkt (400g) pakastemurotaikinaa
1 dl sokeria
1 tl kanelia
200g ranskankermaa (tosin viimeksi laitoin 150g ranskankermaa ja loput kermaviiliä)
½ tl vaniljasokeria
1 kananmuna
sopivasti raparperinvarsia (isoja varmaan 3-4, pieniä enemmän)

Anna ensin murotaikinan sulaa täysin ja kuori ne pistaasipähkinät, jos ovat kuorimattomia. Rouhi pistaasit veitsellä karkeaksi rouheeksi. Lisää rouhe taikinan sekaan ja pyörittele taikinaa niin, että pistaasit ovat siihen kokonaan tarttuneet. Taputtele taikina piirakkavuoan pohjalle.
Yhdistä sokeri ja kaneli ja ripottele puolet seoksesta taikinapohjalle. Sekoita ranskankerma, kananmuna ja vaniljasokeri keskenään ja levitä seos pohjalle. Leikkaa raparperinvarret sopivan mittaisiksi (suorakaiteen muotoisella vuoalla toki helpompaa, mutta onnistuu se pyöreälläkin) ja halkaise ne. Asettele raparperit vuokaan aika tiiviisti (kesän viimeiseen piirakkaan ei riittänyt kovin montaa vartta. Varret eivät siis olleet kovin tiiviisti. Hyvää oli silti). Ripottele loput sokeri-kaneliseoksesta päälle.
Kypsennä piirakkaa 200 asteessa 15 minuuttia. Käännä tämän jälkeen grillivastus päälle ja nosta lämpötila 225 asteeseen. Siirrä piirakka suoraan vastuksen alle 10 - 15 minuutiksi. Ole tässä vaiheessa tarkkana, ettei piirakka kärähdä. Pinta saa kuitenkin kuplia ja saada hieman väriä.
Tarjoa lämpimänä esimerkiksi vaniljakastikkeen tai -jäätelön kera.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…