Siirry pääsisältöön

Sieni-jauhelihapullat tomaattikastikkeessa

Suppiksia on tänä syksynä ujutettu vaihvikkaa melkein ruokaan kuin ruokaan. Lasagnesta tuli esimerkiksi erinomaista, kun suppiksia oli silputtu joukkoon. Alamittaiset eivä etukäteen ilmoittautuneet sienifaneiksi, mutta kukaan ei varsinaisesti havainnut niitä ruoassa (vaikka ne kyllä aivan selkeästi maistuvat) ennen kuin asia paljastettiin. Nyt ainakin yksi jo toivoo sieniä lisättävän ruokaan ja pari muuta ei ole ottanut kantaa oma-aloitteisesti puolesta tai vastaan.

Jauhelihapullista tuli myös mielettömän herkullisia, kun lisäsin taikinan joukkoon suppiksia.

Sieni-jauhelihapullat tomaattikastikkeessa

Kastike:
2 dl oliiviöljyä
2 sipulia (isoja)
4 valkosipulinkynttä
4 prk tomaattimurskaa
n. 1½ dl persiljasilppua
1 rkl sokeria
n.1½ dl basilikasilppua
suolaa ja pippuria

Tee ensin kastike. Kuullota silputut sipulit ja valkosipulit oliiviöljyssä matalalla lämmöllä. Lisää ensin puolet tomaattimurskasta ja soseuta kastike sauvasekoittimella (väri muuttuu oranssiksi). Lisää loput tomaattimurskasta (älä soseuta enää) ja loput ainekset. Sekoita ja anna kiehua matalalla lämmöllä kannen alla n. tunti. Valmista samalla lihapullat.

Lihapullat:
700 g naudan jauhelihaa
3 viipaletta vaaleaa leipää
n. 1 dl kuivattuja suppilovahveroita
n. 1 dl persiljasilppua
2 dl parmesaania raastettuna
3 munaa
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
suolaa ja pippuria

Laita ensin sienet veteen turpoamaan n. 10 minuutiksi. Purista vesi pois ja silppua sienet pieneksi. Turvota myös leipäviipaleita vedessä parin minuutin ajan. Purista vesi pois ja revi leivät pieniksi paloiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja muotoile massasta lihapullia. Paista lihapullat paistinpannulla lähes kypsiksi ja tiputtele ne sitten kastikkeen joukkoon.

Tarjoa spagetin kera. Meillä tästä taisi tulla yhteensä 9 annosta (osa lämmitettyinä myöhemmin).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…