Suunnilleen viikko sitten syysloma-aamun kunniaksi aurinko paistoi. Yksi alamittaisista linnoittautui sänkyyn nukkumaan, mutta kaksi muuta hyppäsivät innolla ylös aamulla klo 7.15 (eikä siis ollut kouluaamu...). Aamupalan, vara-akkujen etsimisen ja useamman vaatekerroksen pukemisen jälkeen pikamarssia junaan ja keskustaan. Keskustassa Pokémonit päälle ja pienellä mutkittelulla Kauppatorin rantaan.
Kello ei ollut vielä yhdeksää ja tällä kertaa Suomenlinnan lautallekaan ei ollut mutkittelevaa jonoa. Lauttaan pääsikin tällä kertaa tuosta vaan. Suomenlinnassa yksi säntäili lurelta (Pokéstop, joka houkuttelee enemmän Pokémoneja) toiselle ja me muut nautimme hieman hitaammasta tahdista ja ihanista maisemista. Aurinko paistoi ja oli ihastuttavan kuulas syksyinen päivä.
Itse sain tankattua ulkoilmaa ja aurinkoa (ja niitä Pokémonejakin) ja alamittaiset olivat tyytyväisiä Pokémon-saaliiseen. Parin tunnin ulkoilun (sekä yhden kaakaopysähdyksen) jälkeen palasimme takaisin mantereelle. Vastaantulijoita olikin siinä vaiheessa jo huomattavan paljon enemmän kuin pari tuntia aiemmin. Kotiin päästyämme (josta pakkauksen jälkeen hurautimme vanhemmilleni syysloman viettoon) aurinkokin painui pilveen.
Suomenlinna on tänä syksynä ollut todella suosittu lasten ja lastenmielisten (eli tässä tapauksessa Pokémon-mielisten) retkeilykohde. Varsinkin pieniä poikia säntäilee ympäri saarta suheellisen kovaäänisinä. Jos siis itse päätät suunnata keräilemään Pokémoneja tälle ihastuttavalle saarelle, varaudu ruuhkaan lautalla. Varaudu myös lämpimillä vaatteilla. Ja yritä hillitä itsesi ja mahdolliset lapsiseuralaisesi. Pokémonien metsästys ei välttämättä vaadi ympäriinsä juoksemista ja hillitöntä huutamista. Sitä voi tehdä ihan rauhassakin ja samalla sääliä Suomenlinnan asukkaita ja työntekijöitä.
Itse kävimme nyt ensimmäistä kertaa Pikku Mustasaaressa, jonne vievä silta oli aika ihastuttava. Kuvassa hauskaa on se, että sillan takana oikeasti meni Viking Linen (muistaakseni, saattoi se kyllä olla Siljankin) suurehko laiva. Sopivasti se jäi kokonaan pois näkyvistä.
Kello ei ollut vielä yhdeksää ja tällä kertaa Suomenlinnan lautallekaan ei ollut mutkittelevaa jonoa. Lauttaan pääsikin tällä kertaa tuosta vaan. Suomenlinnassa yksi säntäili lurelta (Pokéstop, joka houkuttelee enemmän Pokémoneja) toiselle ja me muut nautimme hieman hitaammasta tahdista ja ihanista maisemista. Aurinko paistoi ja oli ihastuttavan kuulas syksyinen päivä.
Itse sain tankattua ulkoilmaa ja aurinkoa (ja niitä Pokémonejakin) ja alamittaiset olivat tyytyväisiä Pokémon-saaliiseen. Parin tunnin ulkoilun (sekä yhden kaakaopysähdyksen) jälkeen palasimme takaisin mantereelle. Vastaantulijoita olikin siinä vaiheessa jo huomattavan paljon enemmän kuin pari tuntia aiemmin. Kotiin päästyämme (josta pakkauksen jälkeen hurautimme vanhemmilleni syysloman viettoon) aurinkokin painui pilveen.
Itse kävimme nyt ensimmäistä kertaa Pikku Mustasaaressa, jonne vievä silta oli aika ihastuttava. Kuvassa hauskaa on se, että sillan takana oikeasti meni Viking Linen (muistaakseni, saattoi se kyllä olla Siljankin) suurehko laiva. Sopivasti se jäi kokonaan pois näkyvistä.
Kommentit
Lähetä kommentti