Siirry pääsisältöön

Iltapäiväteellä Ouncessa

Silloin, kun oli vielä kylmä ja pakkasta (hullua, kuinka paljon nämä säät vaihtelevat tänä syksynä), suuntasimme eräs iltapäivä K:n kanssa Iso-Roballe Ouncen teehuoneeseen nauttimaan iltapäiväteestä.

Ulkona alkoi jo hämärtää ja pakkasta oli selkeästi. Ouncessa olikin kotoisa olo, isoissa nojatuoleissa. Ouncen iltapäiväteehen ei kuulu ns. perinteistä kerroslautastarjoilua, vaan tarjoilussa keskitytään skonsseihin. Hintaa tällä iltapäiväteellä oli 15 euroa.


Skonsseja oli monta  ja niille oli erilaisia lisukkeita tarjolla. Skonssit olivat t o d e l l a herkullisia. Suorastaan suussa sulavia. Näiden herkkujen lisäksi ei kaivannut ollenkaan mitään muuta. 
Ouncen iltapäiväteehen kuuluu alkuun musta tee, joka on tarkoitettu nautittavaksi maidon kera.  En ole suuri mustan teen ystävä, mutta yllättävän hyvin se sopi skonssien kanssa. Toiseksi teeksi valitsimme vihreän maustetun teen, joka oli hieman pliisu vahvan mustan teen jälkeen. Sen verran hyvältä se kuitenkin maistui, että ostin kotiinkin sitä juotavaksi. Kolmannenkin kannun olisimme varmasti vielä saaneet, mutta teekiintiö tuli näillä kahdella kannullisella jo aika hyvin täyteen.

Päädyimmekin nauttimaan jälkkäriksi kurkkudrinkit Boulevard Socialiin. Sopi siihen iltaan kuin nenä päähän.

K kirjoitti iltapäiväteestä blogissaan Kumpupilviä ja pilvenhattaroita. Löydät postauksen täältä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…