Siirry pääsisältöön

Kaartin6

Viime aikoina olen ollut suhteellisen suuri stressipeikko töiden suhteen, kotona nysvääjä vapaa-ajan suhteen ja hieman ylipäätänsä hermot liian kireellä -tyyppi. Onneksi välillä voi ottaa lomaa kaikista näistä  rooleista ja suunnata viettämään iltaa ystävien kanssa.

Kaartin6 ilmaantui alkusyksystä jonkun tietoon. Loppujen lopuksi meitä lähti viettämään iltaa kolme tyyppiä, joista kukaan ei muista, kuka sen idean alunperin sai. Liput hommattiin ehkä syyskuussa, koska ainakin sinä päivänä paistoi aurinko (ja oli hirmuinen kiire, kun suhasin kesken työpäivän hyppytuntien aikana ensin ompelijalle ja aikataulusta löytyi onneksi illasta rako käydä lunastamassa liput). 

Jossain vaiheessa rupesi hirvittämään seuraava työpäivä, kun tajusimme että illan aikana tulee luultavasti nautittua vähintään kuusi alkoholiannosta. Tosin paaljon myöhemmin tajusin, että hupsistakeikkaa, eihän mulla poikkeuksellisesti olekaan töitä seuraavana päivänä. No, siitä ei paljon iloa ollut, koska olin siihen mennessä ehtinyt jo sopia lääkärin puolysiksi ja toisen tapaamisen kympiksi. Mutta noin niinku periaatteessa olisin voinut nukkua aamulla pitkäänkin. Mutta enpä siis nukkunut.

Mutta niin, mikä on siis Kaartin6? Ensimmäinen Kaartin6 järjestettiin tämän vuoden helmikuussa. Ja toinen kattaus nyt lokakuun lopussa. Ideana on, että 100 euron hinnalla (ainakin nyt lokakuussa lippu maksoi sen verran) saa kuusi erilaista annosta ja alkoholijuomaa eri ravintoloissa. Ja ravintolat ovat tietenkin Kaartissa. Lisätietoja löydät täältä.  Ehkä kolmas kattaus ilmaantuu myös jossakin vaiheessa? Idea on sen verran hyvä, ainakin näin asiakkaan näkökulmasta, ettei sitä kannattaisi kuopata.

Liput tapahtumaan voi ostaa mistä tahansa kuudesta ravintolasta (nyt lokakuussa ravintolat olivat Spis, Emo, Vinkkeli, Pastis, Ragu ja Juuri). H-hetkellä lähtö sitten tapahtuu kyseisestä ravintolasta. Yhdestä ravintolasta aloittajia taitaa olla ehkä 20 henkeä (en oikeasti kiinnittänyt tähän mitään huomiota, joten arvaukseksi menee).Jokaisen porukan mukana on oma opas (meillä oppaana oli yksi Emon ravintoloitsijoista, Ilkka Lääveri ), joka pitää kiinni aikataulusta sekä vie porukan seuraavaan ravintolaan. 

Ja olihan se hauska ilta. Meidän kierroksemme  alkoi Emosta, jossa nautimme ensinnäkin ihastuttavat omenaiset glögijuomat sekä annoksen, jossa oli ainakin maa-artisokkapyrettä ja mätiä, ja maa-artisokkaa parilla muullakin tavalla. Emosta kipitimme Vinkkeliin, joka on tämän vuoden aikana avattu uusi rafla.
Tällä kertaa ruokana oli häränhäntälientä häränhäntäpalalla. Vinkkelistä matka jatkui Pastikseen, jossa ruokana oli ainakin karitsan sydäntä. Seuraavaksi tallustimme Raguun, jossa söimme jonkinlaista nyhtöruokaa lasipurkeista (ja ruokajuomana oli olut.... Se siirtyi naapurille).  Ragusta siirryimme Juureen, jossa oli illan kaunein annos kaikessa vihreydessään.
Tosin kuva ei kyllä ole ollenkaan onnistunut. Meidän porukan viimeinen ravintola oli Spis, jossa ruokana oli turskaa punajuuren kera.
Spisissä saimme myös pienen jälkkärin, jossa oli ainakin porkkanaa ja karviaismarjoja. 

Ja tämän jälkeen vatsa olikin aivan täynnä. Erittäin täynnä. 
Jokaisessa ravintolassa saimme ruokien lisäksi leipää, jotka olivat mielettömän hyviä. Itselläni voiton niin leivässä kuin ruoassakin taisi viedä Emo, mutta eivät muutkaan kauaksi jääneet. Olin aiemmin käynyt Kaartin6:n ravintoloista kahdessa, joten nyt sain monta uutta mukavaa ravintolatuttavuutta.

Kaartin6 on pääasiallisesti suunnattu sekasyöjille. Gluteeniton kasvisruokailija ei ehkä saanut aivan niin hyviä annoksia kuin me lihalliset syöjät. Erityisruokavaliot kyllä huomioitiin joka paikassa, mutta joissakin paikoissa kasvisruokalajit olivat ehkä hieman helppoja valintoja. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…