Siirry pääsisältöön

Aamun hetkiä


Herätys vahingossa 7.00 (H lähti työkeikalle ja itsekin olin jostain syystä virkeä). 
Ikkunasta kirkastuvaa taivaan ihailua. Teetä upouudesta Barcelona-mukista. Hihittelyä eilisille jutuille.

Kuinka hauskaa voikaan olla tuikituntemattoman katalonialaisen (tai espanjalaisen, riippuu kuinka asiasta kysyi tältä hillittömän mukavalta herrashenkilöltä) poliisin kanssa. Ja kuinka paljon omituisia piirteitä Suomessa onkaan. Itse niihin on aivan liian tottunut, mutta katsellessaan asiaa ulkopuolisin silmin, niin onhan niitä. Onhan se ymmärrettävää, että olemme ihan valkoisia ("tyypit, jos te ette ikinä näe aurinkoa, niin ei kai teistä muutakaan tule"), onhan se ihan mieletöntä, että meillä on neljä vuodenaikaa ("mutta missä on se lumi?") ja onhan se erikoista, että suomalaista poliisia ei näe mitenkään katukuvassa ("ilmeisesti te vaan käyttäydytte niin paljon paremmin kuin Etelä-Eurooppalaiset").

Me olimme väsyneitä huimasta 3 päivän työviikosta (se kyllä tuntui pidemmältä) ja katalonialainen oli herännyt aamulla 04.00 lentääkseen Helsinkiin. Ei ihme, että kaikki hihittivät väsymyksestä. 

Tänään tämä Airbnb-vieras etsiytyy ilmeisesti metsään jonnekin (ja toivoo, että sataisi lunta). Itse aioin olla reipas ja aktiivinen, mutta Lisa Genovan Edelleen Alice -kirja imaisi mukaansa niin, etten malttanut laskea sitä kädestä. Tätä kirjaa voin suositella ehdottomasti, vaikkakin on aika rankkaa lukea ihmisestä, joka sairastuu alzheimeriin n. 50-vuotiaana.

Näin päivän ehdittyä jo pitkälle revin seuraavaksi itseni ylös nojatuolista ja kirjasta, ja suuntaan ulos nauttimaan auringonsäteistä. Kovin montaa tuntia, kun niitä ei taida tässä kuussa nähdä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…