Siirry pääsisältöön

Lukukauden loppu häämöttää

 Ja jostain kumman puskista se viimeinen kouluviikko ilmaantui taas. 4 työpäivää jäljellä ja ihana kauan kaivattu loma alkaa. Nämä viimeiset viikot ennen joulua ovat aina yhtä järkyttäviä. Ne menevät järkyttävän nopeasti ja ovat järkyttävän kiireisiä. Ja mun opetus on järkyttävän huonoa.

Aina ennen joulua ilmaantuu se kohta, kun en yksinkertaisesti ehdi/muista suunnitella oppitunteja. Tosin tällä työkokemuksella ne tunnit kyllä menevät aivan omalla painollaan ja on myös ihmisenä helpottavaa huomata, että ne tunnit menevät oikeastaan aika hyvin lähes nollasuunnittelulla. Ei sillä, milloinkaan muulloin en hyväksy itseltäni tällaista, mutta näin lukukauden lopussa kyllä. Ja mikä sitä aivokapasiteettia sitten syö? Se, kun oppilaat alkavat olla helisemässä tässä vaiheessa vuotta. Tapahtuu omituisia asioita, joihin pitää yrittää ehtiä puuttua, juuri silloin, kun ne tapahtuvat. Välitunnit ja osa oppitunneistakin menee siis johonkin aivan muuhun kuin opetustyöhön. Sitten ne kokeet. Niiden valmistelu, pitäminen ja korjaaminen ovat aina oma operaationsa. Ja kokeisiin liittyen panikoivat oppilaat, joita yritän ehtiä auttaa parhaani mukaan, niin usein kuin vain ehdin. Eli aika paljon oppituntien ulkopuolella. Ja sitten se väsymys. Syyslukukausi on aika pitkä ja kunnon taukoja ei ehdi oikein olla. Pää on siis aivan liian täynnä.

Mutta kyllä se oma pää kulkee mukana. Usein hieman jälkijunassa, mutta kyllä se sieltä tulee. Kerron oppilaille, minne laitan talteen kevättä varten mitäkin. Ihan vain siltä varulta, että he vaikka vahingossa muistaisivat (itse en kuitenkaan, se on varmaa). Ja niin se l o m a. Se on jo melkein täällä.

Tämän postauksen kuvat otin keskellä yötä, kun hiippailin kotiin ihanista pikkujouluista. Oli pimeää ja lunta satoi silleen hiljalleen. Oli pimeää, mutta lumi loi ihanaa valoa. Sopii hyvin tähän pienoiseen stressitilaan...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …