Siirry pääsisältöön

Vuosi 2016

Näin savinaamio kasvoilla, talon ollessa h i l j a i n e n, on hyvä hetki miettiä mennyttä ja pohtia tulevaa. Viimeisen vuorokauden aikana siihen on muutenkin ollut hyviä mahdollisuuksia. Eilen illalla (tai no yöllä) pakkasimme skidit autoon ja suuntasimme Kallioon. Etsimme sopivan paikan Tokoinrannasta ja olimme kerrankin oikeaan aikaan liikenteessä. Saimme nimittäin todella hyvät paikat. Vai miltä kuulostaa penkki (jolle levitimme istuinalustat), näkymä Eläintarhanlahdelle, sekä suora näkymä Finlandia-talon päätyyn. Ei sillä Finlandia-talolla niin väliä, mutta sillä suunnalla näkyivät Helsingin kaupungin ilotulitukset. Olimme paikalla niin hyvissä ajoin, että ehdin ottaa puoli tuntia lähes omaa aikaa (mitä nyt sivusilmällä seurasin skidejä, pelkäsin parin hoipertelevan puolesta (etteivät tipahtaisi mereen) ja säädin kameraa valmiiksi).

Penkillä istuessa mietin, että vuosi 2016 oli loppujen lopuksi rauhoittumisen vuosi. Otin tietoisesti aikaa itselleni ja hiljaisuudelle. Luin paljon (68 kirjaa ehdin lukea), en täyttänyt kalenteriani ääriään myöten ja nautin kotona oleilusta. Toisaalta oli isoja ja räjäyttäviä asioita. Kävimme viettämässä lähes pari viikkoa New Yorkissa, reissasimme autolla Slovakiaan. Menimme naimisiin ja pidimme erilaisia juhlia ja illanistujaisia. 

Vuonna 2016 retkeilimme ehkä hieman liian vähän ja kesällä pyöräilin nolostuttavan vähän. Näitä kahden asian suhteen voisi tsempata tänä vuonna. Retkeilyn suhteen on jo pullat hyvin uunissa; suuntasimme tänään nimittäin ystäväperheen kanssa klo 10.30 (kummassakin lähtöpaikassa oli hieman käynnistysvaikeuksia junioreilla, mutta selvittiinpä perille) Seurasaareen. Paistettiin makkaraa, syötiin eväitä, juotiin kaakaota. Juuri niin kuin retkellä kuuluukin. Lapset yrittivät pysyä hiljaa ja saada oravat/linnut kädelle istumaan. Alamittaiset olivat tästä touhusta niin innoissaan, että lopulta meidän aikuisten piti kinuta lapset liikenteeseen. Aikuisten sormet nimittäin ainakin alkoivat olla jäässä.

Vaikka retkeily jäikin aika vähäiseksi, niin kävelyä tuli kyllä sitäkin enemmän. Ja minkäs muun parissa kuin Pokémonin. Leuto talvi on tehnyt sen, että hämmentävästi edelleen lähdemme koko porukalla silloin tällöin Pokémon-kävelyille. Pokémon-kävelyitä kertyi näköjään 473km. Aikasta paljon sanoisin. Toki myönnettäköön, että osa kilometreistä olisi tullut kyllä muutenkin kävellessä junalle/kauppaan/jonnekin. 

Ruokapöydän vakiokamoiksi vakiintuivat härkis sekä nyhtökaura. Jauheliha on suurimmaksi osaksi korvattu näillä tuotteilla. Sen sijaan vuodelta 2016 puuttuivat kokonaan uudet kokeilut keittiössä. Uusia ruokia ilmaantui todella vähän. Tähän yritämmekin panostaa nyt alkavana vuotena. 

Vuoteen 2016 mahtui paljon iloja ja murheita aika vähän. Kaikki on oikeastaan aika hyvin (paitsi mun kantapäät, mutta niidenkin kanssa voi elää). Voin olla tyytyväinen omaan elämääni ja jatkaa hymyillen tähän vuoteen 2017. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Beijing8

Tässä vaiheessa vuotta väsymys alkaa hieman (no, aika paljon enemmänkin) painaa päälle. Väsymyksen saapuessa, mielikuvitus tuntuu väistyvän taka-alalle. Tästä seuraa se, että vapaat illat pääsevät yllättämään ("mitä, eikö nyt olekaan skidejä?" "siis, eikö kummallakaan ole mitään menoa?"), mikä on sikäli aina iloinen uutinen. Näille vapaille illoille tekemisen keksiminen tuntuukin olevan haastavampaa. Aika usein olemmekin H:n kanssa jääneet ihan vain kotisohvalle. Viime viikonloppuna kuitenkin kiskoimme itsemme liikenteeseen ja suuntasimme Kampin kauppakeskuksen viidenteen kerrokseen: Kampin Kortteliin. Korttelissa on kymmenen (tai sitten laskin väärin) erilaista ravintolaa, jotka eivät todellakaan ole perinteisiä kauppakeskusravintoloita. Ylipäätänsä tilasta ei tullut mieleen mitenkään kauppakeskus, koko tila oli nimittäin aika tyylikäs ja samaan aikaan kodikas. Kauppakeskuksen kuulutukset eivät ylös kuuluneet ja koko tila oli erittäin siisti ja lisäksi yllättävän …