Siirry pääsisältöön

Hiihtoloman kynnyksellä

En vaan voi kyllästyä tähän valoon. Tänäänkin töistä tullessa oli vielä klo 17.00 valoisaa. Ulkona näki. Lämpötilan siirryttyä plussan puolelle on nyt pari päivää ollut todella keväinen olo. Lumet sulavat ja teiden jäät alkavat olla jo poistumaan päin. Toki myönnettäköön, että kevät on kyllä tulossa nyt aivan liian aikaisin, mutta silti on ollut ihanaa olla ulkona.

Eilen vietin maanantaivapaani kunniaksi jälleen aikaa keskustassa. Hoidin juoksevia asioita ja vietin ihanan iltapäivän ystäväni L:n ja suloistakin suloisemman H:n kanssa. Jotta H sai nauttia päiväunistaan vaunuissa, päädyimme me L:n kanssa kävelemään ihanassa auringon paisteessa. Suuntasimme loppujen lopuksi teelle Cafe Pirittaan. Pirittan tee- ja ruokavalikoima eivät aivan osu minuun, mutta sijainti kyllä paikkaa puutteet. Harvassa ovat nimittäin lähes Helsingin keskustassa olevat paikat, joilla on iso aurinkoinen terassi ja mukavat näkymät. Lisäksi ollaan poissa sen verran vilinästä, että vaunut pystyi jättämään terassille ikkunan taakse meidän aikuisten nauttiessa sisätiloissa teestä. Vielä kertaakaan en ole muuten käynyt Cafe Pirittassa kesäisin, pitäisi korjata sekin puute.

Niin ja se hiihtoloma. Se on siis jo aivan näillä näppäimillä. Kotona meillä alkaa olla joka nurkassa pieniä nyssäköitä, jotka odottavat pakkaamista suksiboksiin. Eväslistat on mietitty ja muistuttavien asioiden listalta on saanut ruksia jo monta kohtaa. Perjantaina sitten pakkaudumme autoon, seilaamme Tallinnaan ja sitten huristamme Slovakiaan. Tällä kertaa takapenkin täyttävät ystävien sijaan minimittaiset. Jännityksellä odottaen. Ja talolle on toki talovahti, älä siis suunnittele murtautumista meille.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…