Siirry pääsisältöön

Perinteinen retki Porkkalanniemeen

Jälleen koitti se aika vuodesta, kun
a) haluttiin retkeilemään 
b) Porkkalanniemi alkoi salaperäisesti huhuilemaan mielen perukoilla

Lauantaiaamuna siis pakattiin skidit, eväät ja trangia autoon ja huristeltiin Porkkalanniemeen. Tie perille on skideillekin jo sen verran tuttu, että maisemien perusteella keskimmäinen osasi kertoa, montako minuuttia vielä. 

Porkkalanniemessä emme taaskaan tehneet mitään ihmeellistä. Minä ja 12-vuotias metsästettiin ehkä ihan vähän Pokémoneja (ei odotettu reissulta yhtään, joten yllätyimme moninkertaisesti). Lapset leikkivät piilosta. Kurkkivat vanhoja majapaikkoja. Juoksivat ympyrää. Oma ohjelmanumeronsa oli puiden pilkkominen. 8- ja 10-vuotiaat opettelivat sahaamaan (hitaasti, mutta varmasti) ja 12-vuotias osasi pilkkoa jo kirveellä puut nuotiokelpoisiksi. 10-vuotias opetteli myös sytyttämään nuotiota. Tosin todellisuudessa nuotio tehtiin grillikatoksen "takkaan", joten epäselväksi jäi saitko 10-vuotias "raksin seinään". Takka ja saunanpesä ovat nimittäin jo hallussa. 

Retken odotetuin kohta olin syöminen. Nimittäin italianpadan syöminen. Retkestä tiedotteessa ensimmäinen kysymys oli, että syömmehän italianpataa. Niin, italianpataa. No, on ainakin helppoa pitää kaikki tyytyväisenä. Tällä kertaa tuuliolosuhteet suosivat, joten italianpatakin valmistui helposti ja nopeasti. Kukaan ei myöskään ruokakranttuillut. Ei edes nuorimmainen, joka ylpeänä kertoi oppineensa syömään jo niitä herneitä ja paprikanpalojakin. ...edistystä ilmassa. 

Tällä kertaa myös kävelimme pidemmälle niemeen. Jostakin syystä kaikkina näinä vuosina on se aivan niemenkärki jäänyt käymättä. Onneksi se löytyi nyt, oli nimittäin todella kiva paikka. Kalliolta löytyi pöytäryhmä; täydellinen paikka jälkkäripullille. Kalliolta näki kauas ja saimme ihastella (ja kuunnella) muuttolintuja. Retki oli jälleen aivan täydellinen. Ei varsinaisesti mitään tekemistä, mutta silti niin paljon tekemistä. Kukaan ei valittanut, vaan kaikki viilettivät tyytyväisinä ympäriinsä.

Tämän luontopäivän jälkeen olikin hyvä illalla katsella Earth Hourista muutama video ja jutustella ympäristön ja maailman tilasta. Aika hyvin juniorit olivatkin selvillä asioista. Puhuimme haitallisista saasteista, hiilidioksidista, hapesta sekä energiasta. Mietimme sähköntuotantotapoja ja pohdimme, miksi sähköautot ovat ympäristöystävällisiä (ja nuorimmaisen kanssa juttelimme myös yhteyttämisestä, koska häntä jäi aivan loogisesti vaivaamaan, että mistä ihmeestä se happi sitten tulee tänne maapallolle. Hän oli erittäin vaikuttunut kasvien taidoista).  Päivän päätteeksi söimme sitten vielä 8 hengellä illalliseksi pizzaa kynttilänvalossa. 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…