Siirry pääsisältöön

Bujo eli Bullet Journal

Loppusyksystä luin ensimmäisen kerran Hesarista Bullet Journalista (jutun voit lukea täältä). Asiaa mietiskelin ja pyörittelin ja olin hieman skeptinen. Kaivelin sitten kuitenkin valmiiksi olemassa olevan vihkon esiin ja kokeilin. Kokeiluversio ei mitenkään ollu nätti. Eikä esteettinen. Eikä edes looginen. Ideaan pääsin kuitenkin sisään.

Ja loppupeleissä kävin ostamassa Akateemisesta kirjakaupasta itselleni vihreän ystäväni, joka tunnetaan myös nimellä Leuchtturm 1917. Olin perehtynyt asiaan tässä vaiheessa vähän enemmän ja olin oppinut sen, että pistevihkot ovat se juttu. Pisteiden kautta nimittäin saa piirrettyä helpommin, laatikoitua helpommin ja kaikki pysyy suorassa helpommin. Ja senkin olen oppinut, että paperin paksuudella voi olla suurikin merkitys. Itseäni ei haittaa, että tussi näkyy sivusta läpi hieman, mutta osalle ihmisistä tämä on kynnyskysymys. Samoin kynillä voi olla suurikin merkitys. Itse en ole aivan näin hifistelylinjalla.

Vihreä ystäväni kulkee mukanani lähes aina. Joka tarkoittaa sitä, että reppukin kulkee. Leuchtturm on nimittäin a5-kokoinen eikä mahdu siis ainakaan omaan käsilaukkuuni. 

Mutta siis, millainen on oma Bujoni. Ensimmäisellä sivulla on sisällysluettelo. Tähän merkitsen aina, mitä milläkin sivulla on. Ollessani nyt sivulla 70, on tämä sisällysluettelo osoittautunut erittäin tarpeelliseksi. Enää ei selailemalla löydä tuosta vaan sitä, mitä etsii. Seuraavaksi omassa versiossani on vuosinäkymä.  Jokaiselle kuukaudelle tämän vuoden lopppun asti on oma tilansa. Tänne merkitsen ne tapahtumat, jotka tiedän jo nyt tuleville (mutta vielä kaukaisille) kuukausille. Merkintöinä löytyy jo töiden alkamispäivä elokuulta, syysloman ja joululoman ajankohdat, kummitytön rippijuhlat jne. Tämän jälkeen alkaa sitten se varsinainen vapaa osio. 

Hieman kaikki on hakenut muotoaan. Olen etsinyt sitä parasta tapaa hoitaa kalenteriosuuden. Luulen, että se paras itselleni on, että yhdellä sivulla on kaikki kuukauden päivät allekkain. Tähän merkitsen etukäteen tiedossa olevia menoja. Tästä näkee pikavilkaisulla onko jollekin päivälle jo sovittu jotain. Vieressä on sitten kuukauden Muista-osio. Mitä pitää muistaa tehdä tässä kuussa. Välillä tähän tulee kaikkia muitakin merkintöjä. Velkasaldoja kummilasten lahjoista (hoitelen ne aina yhdessä ex-mieheni kanssa), lause "Lahti on aika kiva kaupunki" jne. 

Tämän kuukausinäkymän jälkeen tulee sitten päiväkohtaiset laatikot. Aluksi yhdellä aukeamalla oli epämääräinen määrä päiviä. Tällä hetkellä paremmalta tuntuu kuitenkin se, että yhdellä sivulla on yhden viikon päivät. Jotenkin se selkeyttää elämää. Näille kalenterisivuille merkitsen päiväkohtaisia juttuja. Missä pitää olla milloinkin, mitä pitää muistaa hoitaa jne. Tänne merkitsen myös ystävien tapaamiset sekä ruksin tällä hetkellä kuinka monta lasillista olen juonut vettä/teetä (kummasti tulee muuten juotua enemmän, kun tulee pidettyä kirjaa). 

Toistuvat sivut ovat myös kuukausittaisia. Ensinnäkin tracker, jonne ruksin erilaisia asioita. Kuten olenko harrastanut liikuntaa, olenko syönyt hedelmiä, olenko venytellyt jne. Lisäksi löytyy kuukauden positiiviset jutut. Joka ikiseltä päivältä kirjoitan päivänsäteisiin ylös jonkin positiivisen asian. Toistaiseksi sellainen on löytynyt jokaiselta päivältä.

Näiden vakiohommien lisäksi on sitten kaikenlaista sälää. On Helmetin tämän vuoden lukuhaaste, on syntymäpäiväsivu, on kirjahylly niistä kirjoista, joita haluaisin lukea. Löytyy myös vierailtavat kahvilat, sekä ravintolat. Löytyy listaus ruokalöydöistä, teipattuja kuvia sisustusideoita, pari hyvää reseptiä jne. 

Ja niin, oma elämäni on helpottunut ja selkiytynyt huomattavasti tämän vihreän ystäväni ansioista. Kirja on mukana lähes kaikkialla, joten kirjoitan sinne ylös heti, kun ilmenee jotain, mitä pitää muistaa. Samoin, kun joku mainitsee hyvän kirjan/ravintolan/kahvilan, kirjoitan sen samantien ylös. En harrasta enää muistilistoja (paitsi töissä. Vihreä ystäväni on pääsääntöisesti vapaa-aikaa varten, töissä käytän työkalenteria + viikkotyölistaa muistilapuilla.) ja jotenkin stressi asioiden muistamisesta on pienentynyt huomattavasti. Kun asia on kirjoitettu ylös, voi sen tipauttaa pois työmuistista. Vihreää ystävääni tulee täyteltyä lähes joka ilta, joten muistettavat asiatkin näkee silloin. 

Lisäksi bujoilu on käsillä tekemistä. Ja senhän sanotaan rentouttavan. Itse en ole mitenkään erityisen lahjakas taiteellisesti, eikä versiossani olekaan mitään hienoja kuvia/piirustuksia/sommitteluja. Aika yksinkertaisella linjalla menen pääsääntöisesti. ...Mutta aika usein selaan pinterestiä, että mitäs kaikkea muut ovatkaan keksineet. Välillä myös muiden keksinnöt pääsevät omaan bujooni. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…