Liikuntaan koukuttautuminen

Liikunta ei k o s k a a n ole ollut mun ykkösjuttu. Kateellisena kuuntelen niitä ystäviä ja tuttavia, jotka saavat liikunnasta niin suurta mielihyvää, etteivät voi olla harrastamatta sitä. Juu, en minä. Mä saan paljon enemmän mielihyvää hyvästä kirjasta, hyvästä ruoasta ja hyvästä viinistä. Hyviä asioita kaikki, mutta eivät varsinaisesti edistä pitemmän päälle terveyttä. Ainakaan fyysistä terveyttä.

Vuosien saatossa olen kuitenkin oppinut itsestäni aika paljon. Muun muassa sen, että jos liikunnasta tulee sopivasti rutiini, harrastan sitä suhteellisen ahkerasti. Aluksi vaan pitää saada itsensä koukutettua siihen rutiiniin. Itseni tapauksessa se tapahtuu parhaiten niin, että pyrin tietoisesti olemaan ajattelematta koko liikuntaa. Laitan illalla valmiiksi salikassin tai uimakassin ja otan sen aamulla töihin mukaan. Töistä tullessa suuntaankin sitten harrastamaan liikuntaa. En tee siitä etukäteen itselleni suurta numeroa ja yritän huolehtia, että olen varmasti syönyt riittävästi töissä ja mielellään esim. myös omenan junassa/bussissa. Ja niin, en siis yleensä tule kotiin välissä. Kotiintulo tietää nimittäin yleisesti ottaen sitä, että keksin jotain järisyttävän paljon tärkeämpää tekemistä ja liikunta jää kakkoseksi. Ei siis niin. 

Pidän itselläni myös oikeuden muutoksiin -kortin. Tosin tämä kortti oikeuttaa vain liikuntamuodon vaihtamisen toiseen. Hyvällä ilmalla voinkin siis suunnata salin sijaan kävelylenkille (juokseminen ei tällä hetkellä siinnä edes kaukaisimmissa haaveissa), mutta silloin pitää sitouttaa itsensä siihen, että kotona käy oikeasti vain vaihtamassa vaatteet ja sitten saman tien menoksi. 

Liikuntaan koukuttautumiseen kuuluu myös se, että hyväksyn vaihteluntarpeen. Tammi- ja helmikuussa suuntasin lähinnä uimaan. Kaksi tai kolme kertaa viikossa. En harrastanut minkäänlaista muuta liikuntaa. Uin ja uin. Nyt taas uinti ei aiheuta minkäänlaista sykähdystä. En siis tee sitä, ainakaan juuri nyt. Maaliskuussa kävin salilla ja nyt huhti-toukokuussa olen suunnannut kävelylenkille aina vähänkin hyvällä säällä.

Seuraava askel koukuttautumisessa on varatut ryhmäliikuntatunnit. 10 kerran jumppakortilla käyn sitten jumppailemassa mielentilan mukaan. Tällä hetkellä olen varannut lähinnä Pilates- ja Niska&selkä -jumppia. Ja koska näköjään kaikki muutkin ovat päättäneet valloittaa ryhmäliikuntatunnit, on varauksia pitänyt tehdä useamman viikon päähän. Merkitsin ne samantien kalenteriin ja nyt sitten pitää vain yrittää olla perumatta niitä minkään syyn takia (tosin, mun sinnikkyys ei ole tässä asiassa aivan parhaalla tolalla. Luultavasti siis vaihdan aika helposti jumpan kaverin kanssa näkemiseen. En kuitenkaan varmaankaan itse lähde ehdottelemaan tapaamisia juuri jumppien päälle. Enhän?). 

Ja sitten itselleni toimii seuranta. Ruksin Bullet Journalin trackeriin tunnollisesti joka päivä olenko a) harrastanut liikuntaa b) venytellyt c) kävellyt yli 10 000 askelta d) pyöräillyt yli 5 km. Raksirivi kertoo aikalailla selkeää tarinaa. Tämän lisäksi asetin itselleni vuoden alussa erinäisiä tavoitteita. Yksi näistä tavoitteista koski liikuntaa ja toinen venyttelyä. Liikunnassa asetin itselleni tavoitteeksi 2 - 3 liikuntakertojen per viikko, venyttelyssä tavoitteena oli vähintään 4 kertaa viikossa. Kuukauden vaihduttua olen sitten aina väritellyt, kuinka suuren osan tavoitteesta saavutin. Ja kyllähän se potkii eteenpäin. Tammikuussa liikuntaa tuli melkein tarpeeksi, helmi- ja maaliskuussa ei niinkään. Huhtikuussa siis pyrin panostamaan oikein urakalla liikuntaan. Ja se toimi :). Venyttely sen sijaan sujui hyvin tammi- ja helmikuussa. Maaliskuussa tahti selkeästi väheni. Tähän vaikutti luultavasti se, että rasittavat kantapäävaivat lähtivät monen asian yhteissummana tuosta vain helmikuussa. Kipeät kantapät eivät siis muistuttaneet venyttelystä. Tosin huhtikuussa pyrin korjaamaan tätäkin asiaa, koska en mielelläni haluaisi uudestaan kantakalvon tulehdusta. Venyteltävä siis on.

Ja kohta edessä on se haastavin vaihe. Kesäloma. Parasta olisi, jos ehtisin nyt toukokuun aikana saada liikunnasta niin selkeän rutiinin, että se sama rutiini jatkuisi kesälomallakin. Ainakin voi yrittää...