Siirry pääsisältöön

Retkellä Palakoskella

Viikonloppuna oli lämpöä. Aurinkoa. Kesä. Tai ainakin melkein kesä. Mieletön fiilis, joka sai meidät pakkaantumaan autoon ja suuntaamaan metsäretkelle. Hieman omia ajatuksiani vastaan sotii se, että menemme ensin autolla paikkaan x, että pääsemme retkelle luontoon. Ilman mitään kulkuvälinettä ei meiltä kuitenkaan metsään pääse ja ikävä kyllä julkisilla menisi hieman turhan kauan meidän ylitäydessä elämässä. Hyväksyn siis tämän epäloogisuuden.

Tällä kertaa halusimme jonkin uuden retkipaikan Nuuksion, Porkkalanniemen tai Uutelan sijasta. Retkipaikka.fi -sivusto olikin tässä hyvä apuri. Muistin ystäväni käyneen jossakin Veikkolan lähistöllä retkeilemässä, joten Retkipaikka.fi:n kartasta etsiskelin lähistöllä olleet paikat ja retkikohteeksi valikoitui Palakoski, joka on juuri ja juuri Vihdin puolella. 

Palakosken virkistysalue oli alue, johon ei todellakaan oltaisi eksytty vahingossa. Ensin käännyttiin pienelle tielle, josta käännyttiin pienemmälle tielle ja vielä pienemmälle... Mutta kyllä se alue ja polku sieltä löytyi. Paikan päällä oli n. 4km reitti, joka oli merkitty valkeilla täplillä puihin. Meillä oli tällä kertaa mukana 2 alamittaista, jotka innokkaina etsivät aina seuraavaa merkattua puuta. 

Samoilimme mäkiä ylös ja alas. Kävelimme kallioilla. Olimme erilaisissa metsätyypeissä ja kuljimme pitkin joen vartta. Tämä alue ei ole helppokulkuisin. Rattailla tai minkäänlaisilla apuvälineillä matkaaminen ei onnistu. Alle kouluikäisille lapsille reitti voi olla myös hieman liian haastava. Eteen piti nimittäin muistaa katsoa suhteellisen usein ja vältellä erinäköisiä kiviä/kantoja/juuria/vesialueita jne. 

Mutta me tykättiin. Oli kiva olla retkellä paikassa, jossa ei oltu käyty aiemmin. Linnut lauloivat ja ensimmäiset kukat kukkivat. Joutsenet olivat jo tehneet pesän ja hautomispuuhat olivat selkeästi jo käynnissä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…