Siirry pääsisältöön

Ylioppilaita

Aika tarkalleen 17 vuotta sitten juhlin omia lakkiaisiani. Muistikuvat päivästä ovat hyvin hajanaiset. Sää ei ollut kovin lämmin, mutta ei jäätäväkään. Tarjolla oli ainakin mansikkakakkua sekä ylioppilaskeksejä (nämä muista lähinnä siitä, että onnistuin jättämään vatsastani pienen palasen sokeripihtien väliin. Sokeripihdeillä pilkoin jostain syystä suklaata. Oli muuten viimeinen kerta...). Pöydässä oli varmaan myös voileipäkakkua. Ja varmasti aika paljon muutakin. Meillä oli pöydässä yleensä hieman enemmän kuin vähemmän. Lehdessä oli ollut julkinen kutsu (niin kuin lähes kaikilla ainakin meidän pikkupaikkakunnalla) ja kyläläisten lisäksi sukulaisia tuli ja meni.

Tässä vaiheessa elämääni olin tuskallisen pihalla siitä, mitä haluaisin tehdä isona. Ajattelin hieman luokanopettajan uraa ja sinne hainkin (onneksi, onneksi, onneksi en päässyt). Pyörin ympyrää ja hain vähän sinne sun tänne. Ja niin, matematiikan ja fysiikan opettajan uraa en olisi tuolloin suurin surminkaan ajatellut itselleni. 
Lakkiaisten aikaan oli jotenkin helpottunut olo. Kirjoitukset olivat ohi ja hoidettu. Ja kai sitä luotti siihen, että jonnekin päätyy seuraavana syksynä (ja niinhän sitä tekikin).  Kirjoituksia en muista stressanneeni hirveästi. Mutta kylläkin luin ja tein aika paljon töitä niiden eteen. Olin aikatauluttanut lukuloman päivät ja pysyin aikalailla aikataulussani. Jotenkin en ollut edes ajatellut, että voisin jotenkin kikkailla siinä, mitä kirjoitan. Kirjoitin siis käytännössä kaiken, mitä olin opiskellutkin. Ja sehän vähän näkyi. Koululta lähtiessä kirjoitustulokset olivat hieno suora: A, B, C, M, E ja L. Takaisin tuli vähän harvempi joukko. Jos en nyt ihan väärin muista niin B, B, M, M, E ja L. 
Muistan iloinneeni eniten ruotsin M:stä (ja kyllä se äikän E ja lyhyen matematiikan L myös sykähdyttivät kivasti). Koko lukioajan olin nimittäin takunnut ruotsin kanssa enemmän tai vähemmän ja motivaatio koko kieleen oli aika alhainen. Lukulomalla sain kuitenkin omituisen herätyksen ruotsiin. Tajusin nimittäin, että kaiken logiikan mukaan, mun on paljon helpompi oppia keskipitkän ruotsin sanat + kieliopit kuin pitkän enkun. Enkussa sanavaraston olisi pitänyt olla todella laaja, mutta ruotsissa ei niinkään. Siispä opettelin ruotsin sanastoa ja kielioppia ahkerasti.  Ja selkeästi työnteko kannatti. M oli iso positiivinen yllätys.
Eilen juhlittiin jälleen ylioppilaita (ja kaikkia muita koulun päättäneitä). Myös meidän huushollissa juhlittiin yhtä ylioppilasta ja samalla toki kesäloman alkuakin. Tämän talouden ylioppilaalla ei myöskään ole selkeää kuvaa tulevaisuudestaan. No, eipä ollut mullakaan eikä ylioppilaan isälläkään. Kummasti sitä ihminen vaan päätyy sitten kuitenkin juuuri sinne minne kuuluu. Ja tuoreella ylioppilaalla on siihen onneksi vielä reilusti aikaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään)

Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen.

Pizzataikina (6 - 7 pizzaa)
1 kg durum-vehnäjauhoja
5 dl lämmintä vettä
1 pss kuivahiivaa
3 rkl oliiviöljyä
n.10g suolaa

Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen kulhoon ja tee ja…

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike. Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli.

Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen:

Sopivasti salaattia revittynä lautasille
Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle
Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle
Samoin höylätään parmesania
Päälle ripotellaan paahdettuja pinjansiemeniä
Ja…

Brunssipiknik Vallisaaressa

Näin syksyn kolkutellessa ovella on hyvä palata vielä kesään ja muistella ihanan lämmintä päivää Vallisaaressa. Brunssiryhmämme pakkkasi piknikbrunssikamat laukkuihin ja suuntasi yhden hengen vajauksella (mutta kahdella lapsivieraalla lisättynä) Vallisaareen eräs kaunis kesäaamu.



Vallisaari (ja Kuninkaansaari) olivat pitkään puolustusvoimien omistuksessa, mutta nyt ne ovat siirtyneet Metsähallitukselle ja avautuneet tänä keväänä myös suurelle yleisölle. Viimeiset asukkaat ovat muuttaneet saaarista pois 20 vuotta sitten ja suunnilleen yhtä kauan Vallisaari on ollut miehittämätön linnake. Saari on saanutkin olla suhteellisen rauhassa ja se näkyy luonnossa. Puut olivat korkeita, kallioilla kasvoi paljon kukkia, perhoset lentelivät ja linnut sirkuttivat. Vanhaa kylänraittia kävellessä olisi voinut kuvitella olevansa pieneässä maalaiskylässä 50 vuotta sitten. Ja sellainen se kait vähän olikin, saaressa asui nimittäin 50-luvulla parisataa henkeä ja oma kansakoulukin siellä oli.

Vallisaari o…