Siirry pääsisältöön

Ylioppilaita

Aika tarkalleen 17 vuotta sitten juhlin omia lakkiaisiani. Muistikuvat päivästä ovat hyvin hajanaiset. Sää ei ollut kovin lämmin, mutta ei jäätäväkään. Tarjolla oli ainakin mansikkakakkua sekä ylioppilaskeksejä (nämä muista lähinnä siitä, että onnistuin jättämään vatsastani pienen palasen sokeripihtien väliin. Sokeripihdeillä pilkoin jostain syystä suklaata. Oli muuten viimeinen kerta...). Pöydässä oli varmaan myös voileipäkakkua. Ja varmasti aika paljon muutakin. Meillä oli pöydässä yleensä hieman enemmän kuin vähemmän. Lehdessä oli ollut julkinen kutsu (niin kuin lähes kaikilla ainakin meidän pikkupaikkakunnalla) ja kyläläisten lisäksi sukulaisia tuli ja meni.

Tässä vaiheessa elämääni olin tuskallisen pihalla siitä, mitä haluaisin tehdä isona. Ajattelin hieman luokanopettajan uraa ja sinne hainkin (onneksi, onneksi, onneksi en päässyt). Pyörin ympyrää ja hain vähän sinne sun tänne. Ja niin, matematiikan ja fysiikan opettajan uraa en olisi tuolloin suurin surminkaan ajatellut itselleni. 
Lakkiaisten aikaan oli jotenkin helpottunut olo. Kirjoitukset olivat ohi ja hoidettu. Ja kai sitä luotti siihen, että jonnekin päätyy seuraavana syksynä (ja niinhän sitä tekikin).  Kirjoituksia en muista stressanneeni hirveästi. Mutta kylläkin luin ja tein aika paljon töitä niiden eteen. Olin aikatauluttanut lukuloman päivät ja pysyin aikalailla aikataulussani. Jotenkin en ollut edes ajatellut, että voisin jotenkin kikkailla siinä, mitä kirjoitan. Kirjoitin siis käytännössä kaiken, mitä olin opiskellutkin. Ja sehän vähän näkyi. Koululta lähtiessä kirjoitustulokset olivat hieno suora: A, B, C, M, E ja L. Takaisin tuli vähän harvempi joukko. Jos en nyt ihan väärin muista niin B, B, M, M, E ja L. 
Muistan iloinneeni eniten ruotsin M:stä (ja kyllä se äikän E ja lyhyen matematiikan L myös sykähdyttivät kivasti). Koko lukioajan olin nimittäin takunnut ruotsin kanssa enemmän tai vähemmän ja motivaatio koko kieleen oli aika alhainen. Lukulomalla sain kuitenkin omituisen herätyksen ruotsiin. Tajusin nimittäin, että kaiken logiikan mukaan, mun on paljon helpompi oppia keskipitkän ruotsin sanat + kieliopit kuin pitkän enkun. Enkussa sanavaraston olisi pitänyt olla todella laaja, mutta ruotsissa ei niinkään. Siispä opettelin ruotsin sanastoa ja kielioppia ahkerasti.  Ja selkeästi työnteko kannatti. M oli iso positiivinen yllätys.
Eilen juhlittiin jälleen ylioppilaita (ja kaikkia muita koulun päättäneitä). Myös meidän huushollissa juhlittiin yhtä ylioppilasta ja samalla toki kesäloman alkuakin. Tämän talouden ylioppilaalla ei myöskään ole selkeää kuvaa tulevaisuudestaan. No, eipä ollut mullakaan eikä ylioppilaan isälläkään. Kummasti sitä ihminen vaan päätyy sitten kuitenkin juuuri sinne minne kuuluu. Ja tuoreella ylioppilaalla on siihen onneksi vielä reilusti aikaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj