Siirry pääsisältöön

Suppisrisotto ja sen syömisestä

Blogia pitempään seuranneille onkin jo varmaan tuttu asia, että tässä taloudessa majailee säännöllisesti kolme aavistuksen ruokarajoitteista alamittaista. Tämän ruokarajoittuneisuuden poistamiseksi on tehty töitä sinnikkäästi (ja välillä suunnilleen lahjontaakin apuna käyttäen). Kaksi nuorinta uhria ovatkin kehittyneet ruokarintamalla valtavasti. Keskimmäinen on jo pitempään kyennyt syömään (tai ainakin maistamaan) lähes mitä vaan. Nuorimmaisella on tehnyt tähän asti enemmän tai vähemmän tiukkaa päivästä riippuen. Nyt kuitenkin on kohdattu sekin viikonloppu, kun yksikään ruoka ei tuottanut ongelmaa. Ja ruoat eivät olleet edes tuttuja ja turvallisia, vaan hieman haastavimpia kavereita. Kuten risottoa...  (Josta ei kyllä oikeasti saa haastavaa, mutta jostain syystä se on kovasti sellainen ollut. Edellisellä kokeilukerralla risotto tuotti tuskaa jokaiselle kolmikosta).

Viikonlopun ruokiin kuului siis suppisrisotto kanapihvien kera ja jokainen kolmikosta sai syötyä sen ilman valitusta, mökötystä, uhkailua, lahjontaa tai mitään ongelmaa. Olimme H:n kanssa hämmentyneitä. Kolmikosta vanhin on viime aikoina (alkavan murrosiän ansiosta?) ollut haastavin uusien asioiden kokeilija, mutta hänellekään risotto ei tuottanut tuskaa. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Mutta siis, siihen sienirisottoon. Risotonhan voisi tehdä varmaan mistä tahansa sienistä, me päädyimme kuitenkin suppiksiin. Suppiksia on nimittäin kuivattuna tässä huushollissa suhteellisen paljon.

Suppisrisotto

n.1½ dl kuivattuja suppilovahveroja
2 salottisipulia
1 sipuli  
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl kuivaa valkoviiniä
n. 7dl kasvislientä
tuoretta timjamia (itse käytän koko puskan, mutta maun mukaan)
suolaa
mustapippuria
1 - 2 dl parmesaania
persiljaa (tätäkin meni koko puska, mutta vähemmälläkin pärjää)

Laita sienet veteen turpoamaan. Pilko kaikki sipulit ja kuullota ne öljyssä. Lisää risottoriisi ja jatka kuullottamista, kunnes riisi on hieman läpikuultavaa. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää sekaan silputtu timjami. Tämän jälkeen rupea lisäämään sekaan kasvislientä. Lisää sitä pieni määrä (ehkä desilitra) kerrallaan ja sekoittele suhteellisen ahkerasti. Tässä vaiheessa lämpötilaa on syytä vähentää reilusti, mutta ei kuitenkaan liikaa... Anna kasvisliemen aina imeytyä riisin sekaan ennen seuraavan satsin lisäämistä. Maistele ja testaile välillä riisin kypsyysastetta. Risoton ollessa oikean kypsyistä lisää sekaan suolaa, mustapippuria, raastettua parmesaania sekä silputtu persilja. Sekoita ja lisää vielä tarvittaessa kasvislientä. Risoton kuuluu olla suhteellisen nestemäistä.Älä siis keitä sitä liian kuivaksi. Älä myöskään keitä riisiä ylikypsäksi. (Jos kasvisliemi loppuu, voit lisätä sekaan myös vettä).

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj