Siirry pääsisältöön

Rentoutumista museoiden*

Lauantaina oli pitkästä aikaa museointipäivä. Aamupäivällä suuntasin keskustaan ja matkalla ihastelin lapsia, jotka olivat hiihtämässä ja laskemassa mäkeä (ihanaa, että ainakin vielä joillakin on omat sukset). Ensimmäinen museointikohde oli Ateneum, jossa erityisesti kiinnosti veljekset Von Wright -näyttely. Olin hieman skeptinen etukäteen, koska linnut eivät suuremmin itseeni kolahda. Toki käsin piirretyt tai maalatut yksityiskohtaiset kuvat linnuista ovat hienoja, mutta ne eivät aiheuta itsessäni sen suurempia värähdyksiä. Mutta niitä värähdyksiä tulikin aivan muualta. Nimittäin Ferdinand Von Wrightin maisemat olivat hienoja. Erityisesti Savosta maalatut metsäpolut ja maalaistalojen pihat sykähdyttivät. Pitkästä aikaa tuli sellainen olo, että jokin taideteos osui ja upposi.
Ateneumissa ihastelin jälleen kerran myös itse rakennusta. Kuinka hieno se onkin. Pylväät, lattiat, ikkunat. Ja kaikki tämä on ollut vuodesta 1887. Mieletöntä. Tällä kertaa olin museointikierroksellani liikenteessä yksin ja otinkin nyt myös aikaa istuskella penkeillä ihan vain itsekseni (ja toki niitä muita museovieraita pyöri ympärillä). Varsinkin Klassikot-näyttelystä löytyi omia hiljaisia soppia (näytti siltä, että Klassikot-näyttelyssä museovieraat kävivät lähinnä katsomassa Ankallisgallerian teokset, jotka olivat toki itsessään hauskoja ja (varsinkin lapsille) opettavaisia.) Siinä istuskellessa tajusin, että museointi antaa itselleni sen verran paljon, että sille oikeasti pitäisi järjestää aikaa enemmän. Olen museokortin onnellinen omistaja, joten sen puolesta museoihin piipahtaminen ei vaadi kovin paljoa.
Ateneumista lähtiessä kävin ostamassa itselleni syntymäpäivälahjan (vaika syntymäpäivääni onkin vielä muutama viikko): Coston hatun. Olen niitä jo kauemman aikaa ihaillut ja nyt sopivasti Kluuvissa sellaiset sattuivat silmään. Lisäksi kävin siemailemassa teetä ThéHuoneella ja sitten museointikohteeseen 2, joka oli HAM. HAMissa kohteenani oli erityisesti Ola Kolehmaisen Pyhiä tiloja, jossa oli hienoja valokuvakollaaseja/valokuvia kirkoista, moskeijoista ja synagogista. HAMiin yritän piipahtaa uudestaa ennen 4.3., sillä tiettyinä ajankohtina päivistä Pyhiä tiloja -näyttelyssä on kuultavissa myös Petros Aleksandros Paukkusen Heavenscape ääni-installaatio.
Lopuksi kävin vielä HAMin Kulmassa, joka on kaikille avoin. Tällä kertaa esillä on (24.3. asti) Roska on luksusta -näyttely, jossa on Timo P. Vartiaisen roskiksista dyykkaamia tavaroita asetelmina. Vartiainen oli dyykannut roskia vuonna 2017 erityisesti juhlapäivinä tavallisista taloyhtiöiden roskiksista. Ja tämä oli kyllä aika pysähdyttävää. Ihmiset heittävät roskiin hirveän paljon täysin käyttökelpoista tavaraa. Kattiloita, avaamattomia oluita, vaatteita, avaamaton talouspaperipaketti jne. Tavaraa, joka olisi ollut jollekin toiselle varmasti käyttökelpoinen. Kierrätys kunniaan!

*museointi = museossa/museoissa vierailu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj