Tänäkin keväänä on hymyilyttänyt se teiniminä, joka ei innostunut minkäänlaisista puutarhatöistä. Teiniminä, joka teki kyllä niitä (koska vaihtoehtoja ei varsinaisesti ollut, enkä ollut mikään suuremmin kapinoiva teini), mutta ei koskaan saanut mitään kiksiä mullan kuopsuttamisesta. Eikä varsinkaan rikkaruohojen kitkemisestä.
Ja nyt. Tuossa ikkunoiden edessä hengaavat tomaattien ja paprikoiden taimet (äidin alkuun kasvattamat tosin), kurkkujen ja kesäkurpitsojen taimet (ne olen ihan itse siemenestä kasvattanut) sekä purkit basilikaa ja persiljaa (nämäkin kylvin itse). Näitä olen kuskaillut nyt omin kätösin aamuisin ulos ja iltaisin sisälle, etteivät raukat vain palellu.
Selaan myös kalenteria (bujoa) kuumeisesti, jotta löydämme sopivan ajan, jolloin voidaan hakea ukin luota säilytyksestä ulkoruukut (tomaatit kasvavat kohta ulos pikkupurkeistaan). Ja lisäksi olen etsinyt jo sopivan iltapäivän, jolloin menen taimitarhalle ostamaan muutaman yrtin lisää (toivottavasti en hirveästi muuta).
Olen myös saanut kiksit putsatessa kukkapenkkiä kuolleista kasveista ja heitellessä kalkkia sammaleen poistoa varten toiseen. Viime viikolla singahdin myös yksi päivä julkisilla kotiin, jotta ehdin tekemään vähän puutarhahommia. Julkisilla tulen siis lähes kaikkina muinakin päivinä kotiin, mutta kyseisenä päivänä olisi ollut tarjolla myös autokyyti 2 tuntia myöhemmin (ja töitä kyllä olisi ollut). Harvoin kieltäydyn vastaavasta diilistä, mutta nyt kevätpuutarha veti voiton.
Lähes joka ilta käyn tekemässä pienen kierroksen pihalla (joka ei suuren suuri ole) ja kurkkailemassa, mitä kasveja on noussut esiin ja mihin kasveihin on tullut lehtien alut. Edelleenkään en tiedä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kasvien nimiä, mutta se ei ole kovin tahtia hidastanut.
Kovin on pitkälle menty siitä 16-vuotiaasta, jonka inhokkihomma oli rikkaruohojen kitkeminen.... Tosin on aikaakin mennyt se 20 vuotta. Näköjään sitä ihminen vain muuttuu vanhetessaan ja näköjään rupeaa pelottavasti myös muistuttamaan omia vanhempiaan.
Ja nyt. Tuossa ikkunoiden edessä hengaavat tomaattien ja paprikoiden taimet (äidin alkuun kasvattamat tosin), kurkkujen ja kesäkurpitsojen taimet (ne olen ihan itse siemenestä kasvattanut) sekä purkit basilikaa ja persiljaa (nämäkin kylvin itse). Näitä olen kuskaillut nyt omin kätösin aamuisin ulos ja iltaisin sisälle, etteivät raukat vain palellu.
Selaan myös kalenteria (bujoa) kuumeisesti, jotta löydämme sopivan ajan, jolloin voidaan hakea ukin luota säilytyksestä ulkoruukut (tomaatit kasvavat kohta ulos pikkupurkeistaan). Ja lisäksi olen etsinyt jo sopivan iltapäivän, jolloin menen taimitarhalle ostamaan muutaman yrtin lisää (toivottavasti en hirveästi muuta).
Olen myös saanut kiksit putsatessa kukkapenkkiä kuolleista kasveista ja heitellessä kalkkia sammaleen poistoa varten toiseen. Viime viikolla singahdin myös yksi päivä julkisilla kotiin, jotta ehdin tekemään vähän puutarhahommia. Julkisilla tulen siis lähes kaikkina muinakin päivinä kotiin, mutta kyseisenä päivänä olisi ollut tarjolla myös autokyyti 2 tuntia myöhemmin (ja töitä kyllä olisi ollut). Harvoin kieltäydyn vastaavasta diilistä, mutta nyt kevätpuutarha veti voiton.
Lähes joka ilta käyn tekemässä pienen kierroksen pihalla (joka ei suuren suuri ole) ja kurkkailemassa, mitä kasveja on noussut esiin ja mihin kasveihin on tullut lehtien alut. Edelleenkään en tiedä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kasvien nimiä, mutta se ei ole kovin tahtia hidastanut.
Kovin on pitkälle menty siitä 16-vuotiaasta, jonka inhokkihomma oli rikkaruohojen kitkeminen.... Tosin on aikaakin mennyt se 20 vuotta. Näköjään sitä ihminen vain muuttuu vanhetessaan ja näköjään rupeaa pelottavasti myös muistuttamaan omia vanhempiaan.
Kommentit
Lähetä kommentti