Siirry pääsisältöön

Perjantaifiiliksiä

Perjantaina ehdin töistä kotiin valoisana aikana. Pyykkikoneen laulaessa taustalla ja juuri katsotun 13 reasons to why:n toinen kausi vielä mielessä oli hyvä istua sohvalla. Miettiä, kuinka hyvin asiat on. Katsella ikkunoista näkyvää metsää ja tutkailla onko taivaalta alas tuleva tavara vettä vai räntää. (Oli muuten vettä, mutta onneksi tänään tuli jo luntakin)
Todeta, että elämä on aika hyvää näin. Tuolin selkänojalla ihana Alpan neuletakki, joka lämmittää kevyttoppatakin alla juuri sopivasti. Keittiön tasolla purkitettavana kasa kuivattuja suppiksia (tulivat ystävältä) ja pöydällä jo viikon hengissä pysyneet leikkokukat.

Oli mukava fiilistellä työviikkoa. Tajuta, että kaikista hämmentävistä viikon kommervenkeistä huolimatta, työviikko oli hyvä. Oppilasryhmien kanssa on mukavaa ja teinit ovat teiniydestään huolimatta ihanan fiksuja ja filmaattisia (ainakin useimmat ja useimmiten). Työkaverit ovat mukavia. Ilmapiiri on rento. Mielettömän tärkeitä asioita, joita osaa nykyään arvostaa. Tänä syksynä tuli 10 vuotta täyteen nykyisessä koulussa ja vielä yhtenäkään aamuna ei ole ollut sellainen olo, ettei huvittaisi lähteä töihin. Tiedän olevani etuoikeutettu. Tosin myönnettäköön myös, että tämä on osittain opeteltu asia. Asioista löytyy lähes aina jokin positiivinen puoli, välillä sitä täytyy vain etsiä vähän enemmän. 

Oli mukava fiilistellä myös tulevaa iltaa. Uusi ravintola, muutama työkaveri. Tietää, että viikonloppu on täynnä kivoja asioita (ja niinhän se olikin). Ja hymyillä vaaleanpunaisille kastehelmilaseille, jotka yksi alamittaisista käytännössä pakotti mut ostamaan Iittalan tehtaanmyymälän alesta.” - - - - -, sä oot halunnut näitä jo kauemman. Nyt me kyllä ostetaan nämä. Ei se haittaa, vaikkei niille ole varmaa käyttötarkoitusta. Kauniita esineitä tarvitaan aina. Nyt ostetaan ne.” Ihana, ajatteleva esiteini. Ja vaikka se seuraavana päivänä mököttikin makaronilaatikkoa syödessä, niin on se aika tyyppi silti.  Ja ne lasit, ne on tosi kivat minimaljakoina. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj