Siirry pääsisältöön

Joulukuun perinne

Jossakin vaiheessa joulukuuta se tapahtuu. Nousen ylös ennen muita. Hiivin alakertaan (etteivät muut heräisi, koska a) muut tarvitsevat unta b) itse tarvitsen omaa aikaa), keitän teetä. Teekupin kanssa istun sohvalla ja katselen ulos hämärään. Taivas vaalenee pikku hiljaa. On joulufiilis.
Jouluvalot ovat ainoa valonlähde sisällä. Hyvinä vuosina ulkona on lunta, useimmiten ei. Tässä vaiheessa joulu yleensä hiipii sisälle. Ja tätä se joulu parhaimmillaan itselleni onkin. Ei kiirettä, ei stressiä. Joululaulut luovat omaa tunnelmaansa, mutta tällaisena aamuna en kaipaa edes niitä. Kaikki kuvat ovat hieman tärähtäneitä. Minkäs teet, sitä aamun hämärä ja silmien siristely tekee. Keittiössä on vielä pienimuotoinen kaaos edellisen illan jäljiltä.
Ruokapöydällä tuoksuu hyasintti. Se jouluperinne, joka on ollut mukanani lapsesta asti. Hyasintin tuoksu on se the joulutuoksu. Sukulaisglögeillä saimme tuliaisiksi myös jouluruusun, joka istuu kuin nenä päähän sohvapöydällemme.
Tänään teekupin kaveriksi tulivat aamun valjettua myös paketointitarvikkeet. Teini-ikäisten kummityttöjen lahjakortit pääsivät kirjekuoriin.
Jouluaattoon on enää  reilu viikko aikaa. Sitä ennen töissä ehtii olla hirmuisen kiireiset pävät viimeisten kertausten, kokeiden ja joulujuhlaharjoitusten muodossa. Iltaisin näen vielä monta ystävää ja siitä se joululoma sitten pikku hiljaa alkaa.

Ihanaa kun on joulu. Ja vielä ihanampaa on, kun on loma. Jälleen kerran se tulee oikein tarpeeseen.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku
2 kommenttia
Lue lisää

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans
1 kommentti
Lue lisää

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj
Lähetä kommentti
Lue lisää