Siirry pääsisältöön

Asiaa hampaista

En ole koskaan pitänyt hammaslääkärissä käynnistä. Lapsena suorastaan vihasin sitä. Onnistuin saamaan miljoona (no hieman liioitellen) reikää ja lisäksi vielä kävin läpi oikaisuhoidot.
Hampaita harjasin ahkerasti aamuin illoin, mutta niitä - - - :n reikiä tuli silti.

Nyt aikuisena uusia reikiä ei ole enää pahemmin (koputus puuhun) ilmaantunut. Eikä se hammaslääkärikään tunnu enää aivan niin pahalta ajatukselta. Tähän on vaikuttanut paljon se, että olen käyttänyt sekä aikaa, vaivaa että rahaakin hyvän hammaslääkärin löytämiseen. Viime vuosina hammaslääkärissä käynti on ollut jopa ihan siedettävää. Tosin edellisestä kerrasta on jo yli 2 vuotta, koska reikiä ei ole (koputus jälleen puuhun) näkynyt. Hammaslääkärin kanssa totesimme, että toistaiseksi riittääkin vuosittaiset käynnit suuhygienistillä.

Tällä viikolla olikin sitten se aika. Osa vihaa suuhygienistilläkin käyntiä, itselleni tämä on huomattavasti pienempi paha kuin hammaslääkäri. Tämä johtuu äänistä... Poran ääni (varsinkin se vinkuva) saa aikaan kylmät väreet näin ajatellessakin. Lisäksi koko pään täriseminen poratessa ei ole kovin miellyttävä tunne (huvittavaa kyllä, pienimmäksi pahaksi henkisesti olen kokenut viisureiden poistamisen vetämällä). Koska nämä efektit puuttuvat hammasvälien putsauksessa, niin se oikeastaan menettelee aika kivasti.
Olen käynyt yksityisellä hammaslääkäriasemalla käytännössä kaikki asiointini viimeiset 10 vuotta. Hermo ei kestää kunnalliselle puolelle jonottamista ja ikävä kyllä, yksityiselle on osunut huomattavasti paremmat kokemukset (ikävä kyllä siksi, että periaatteessa kannatan kunnallista puolta. Tässä asiassa olen kuitenkin valmis laittamaan rahani yksityiselle). Valitsemallani hammaslääkäriasemalla suuhygienistit tekevät mekaanisen puhdistamisen lisäksi myös soodapuhdistuksen. Soodapuhdistuksen ansiosta voikin hymyillä leveästi. Tämä puhdistus nimittäin poistaa myös värjäymiä (joita aiheuttavat mm. kahvi, musta tee, punaviini ja yllättäen myös vihreä tee). Allekirjoittanut lipittää teetä suhteellisen ahkerasti ja viime vuosina onkin alkanut ilmaantua myös niitä ikävääkin ikävämpiä värjäytymiä. Soodapuhdistus kuitenkin poistaa ne ainakin omista hampaistani täydellisesti. Ihanaa.

Juttelimme myös hammashygienistin kanssa janojuomista. Ja sain synninpäästön; maustamatonta kuplavettä voi nimittäin juoda hampaiden kannalta huoletta. Sen sijaan sitruunan tai käytännössä minkä tahansa muun makuaineen lisäys aiheuttaa huonoja asioita. Voin siis jatkaa töissä ahkeraa kuplaveden lipittelyä.

Nykyisen hammashygienistin myötä olen myös oikeasti oppinut hammasvälien puhdistamisen tärkeyden (jotenkin tätä ei ole kukaan lapsuuden, opiskeluaikojen tai muiden lääkäriasemien ihmiset ikinä opettanut (tai en ole ollut kartalla muuten vain). Koko lankauksesta on puhuttu todella vähän). Nykyään siis pyrin 1 - 2 kertaa viikossa tikuttelemaan ja lankailemaan hampaiden välit. Tämäkin on luultavasti ollut yksi merkittävä osatekijä vähentyneistä rei’issä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj