Siirry pääsisältöön

Kestävä vaatekaapin sisältö

Tein tässä joku aika sitten hiilijalanjälkitestin (voit tehdä sen täällä). Silmiä avaavaa (no ei oikeasti, tiesin ilman testiäkin) oli Singaporen lentojen vaikutus. 1500 kg C0_2:n vaikutus..... Onneksi näitä ei nyt joka vuosi tule (vaikka nyt onkin jo toinen vuosi peräkkäin).

Ilman Singaporea hiilijalanjälkeni on 6100 kgCO_2. Näköjään keskimäääräistä pienempi. Eniten tulee liikenteestä. Se ei varsinaisesti yllätä, koska matkustan töihin joka aamu autolla (tosin sähköhybridillä, joten päästöt ovat huomattavasti pienemmät kuin bensa-autolla) vaikkakin iltaisin käytän lähinnä julkista liikennettä (myös töistä pois tulemiseen). Kilometrejä syntyy joka tapauksessa. 
Asumiseen kuluu selkeästi vähemmän kuin keskimääräisesti testin tehneellä. Pienet neliöt ja uusi talo (+kaukolämpö) vaikuttavat positiivisesti. Lihaa syön erittäin vähän, joten sen ansiosta luultavasti ruoan vaikutuskin on keskimääräistä pienempi.  

Iloisin olen kuitenkin tavaroiden ja hankintojen pienestä laatikosta. Siihen nimittäin pyrin vaikuttamaan eniten omilla valinnoillani. En nimittäin shoppaile (paitsi tarpeeseen). En vietä aikaa kaupoissa/kauppakeskuksissa enkä kirppiksilläkään. Huonona asiana on se, että ostan 99% vaatteistani uusina (kirppiksiltä en vain muka löydä ikinä itselleni sopivaa silloin harvoin, kun siellä käyn). Tosin olen vaateostoksissani kiinnittänyt koko ajan enemmän ja enemmän huomiota laatuun. Olen valmis maksamaan vaatteesta kohtuullisen paljon, jos se on laadukasta ja vielä mahdollisesti jossakin tällä lähellä (Euroopassa) tehty. Ostan vaatteita harvoin. Pyrin siihen, että vaatekaappini sisältö on toimiva. Vaatteita, joita oikeasti pidän (olen konmarittanut vaatekaappiani nyt muutamaan otteeseen). 

Pyrin myös huoltamaan vaatteitani. Nykyään katselen oikeasti pesulämpötiloja ja keräilen pyykkiä eri lämpötiloihin, jotta saan koneen täyteen. Nykyään en suuremmin lajittele pyykkiin meneviä värin mukaan (poikkeuksena täysin valkoiset vaatteet), jotta kone tulisi säännöllisin väliajoin täyteen. Tässä parhaana apuna ovat olleet värinkerääjät. Dr Beckmannin kestovärinkerääjät ovat olleet kerrassaan kätevät. Värit eivät tartu vaatteesta toiseen vaan jostain kumman syystä tähän minipyyhkeeseen (ei minkään tason tietoa, miksi näin käy). Välillä värinkerääjäpyyhe on pyykkikoneesta unohtunut ja tuloksena on ollut punertavia ei-valkoisia käsipyyhkeitä. Onneksi pesemällä nämä uudestaan värinkerääjäpyyhkeen kanssa, hävisi punaisuus kokonaan.
Kuten kuvasta näkyy, väriä ovat värinkerääjät keränneet paljon (ovat siis alunperin puhtaan valkoisia). En myöskään pese vaatteita joka käytön jälkeen (alushousut ja sukat ovat poikkeus tähän) vaan tuuletan ne parvekkeella. Käytännössä joka ilta vaatteita pääsee hengarissa ulkoilemaan. Myös kenkiä yritän muistaa huoltaa säännöllisesti (tässä olisi vielä petrattavaa). 

Nykyään olen suorastaan pelottavan iloinen, jos havaitsen päällä olevien vaatteiden olevan yli viisi vuotta vanhoja (ja näitä päiviä onneksi on aika usein). Tänä vuonna päätin seurata kunnolla vuoden vaateostoksia (viime vuonnakin piti, mutta se jäi jossain välissä). En pyri niinkään säästämään rahojani vaan ympäristöä. Jokainen tuotettu vaate kuormittaa ympäristöä joka tapauksessa. Pahin kuorma syntyy toki niistä vaatteista, joita pidetään vain kerran tai pari. Sellaisia välttelen siis aktiivisesti. Sisällytän tänä vuonna vaateseurantaani varsinaisten vaatteiden lisäksi myös kengät, korut ja asusteet. 
Tammikuussa vaateostokset pysyivät nollassa. Tosin pahin kompastuskiveni on korvakorut. Niitä tuli tammikuussa hankittua kahdet. Kummatkin kuitenkin suomalaisten käsityöläisten valmistamia. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj