Siirry pääsisältöön

Valkosuklainen raparperipiirakka

Tänä vuonna meidän kasvilavoissa ovat menestyneet lähes kaikki kasvit (ainoastaan punajuuret ja porkkanat jäivät miniversioiksi, koska kesäkurpitsat varjostivat ne täysin). Myös raparperia on tullut paljon. Kesän herkullisin raparperipiirakka oli versio, jossa piirakkaan lisättiin myös mansikoita. Nyt syksyn tultua maasta pukkaa raparperia edelleen, mutta mansikkakausi on jo auttamattomasti ohi. Siispä piti keksiä uusi resepti. Tämän reseptin olen muokannut omenapiirakasta, joten raparperin puuttuessa voit vaihtaa ne omeniin.
Pohja
150 g voita
150 g valkosuklaata
2 dl sokeria
0,5 dl kuohukermaa (tai maitoa)
4 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa

Päälle
n. 400 g raparperia paloina
0,75 dl fariinisokeria
0,5 dl kaurahiutaleita
50 g valkosuklaata paloina

Paloittele pohjan voi ja valkosuklaa ja sulata ne varovasti mikrossa. Sekoita kunnolla ja lisää sokeri sekä kerma. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Sekoita tällä välin kuivat aineet keskenään. Vatkaa voi-suklaaseokseen kananmunat yksitellen. Lisää kuivat aineet sekoittaen taikinaan

Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka (n.25 cm x 35 cm) leivinpaperilla ja rasvaa leivinpaperi kevyesti öljyllä/voilla/tms. Kaada taikina vuokaan ja levitä raparperit päälle. Sekoita keskenään fariinisokeri ja kaurahiutaleet ja ripottele päälle. Lisää lopuksi valkosuklaapalat.

Paista 175 asteessa 30 - 35 minuutia. Piirakka on helpointa leikata jähtyneenä, mutta maukkainta se on lämpimänä vaniljajäätelön kera.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pizzataikina pakkaseen

Tänään on pizzapäivä, tai no pizza-ilta. Tätä varten kaivoin juuri pizzataikinan pakkasesta. Kyllä, pakkasesta. Sinne sen olen muistaakseni tehnyt n. 3 viikkoa sitten. Ja testattu on, tämä taikina todellakin toimii myös pakastamisen jälkeen. Aamulla taikinapallero sulamaan ja illalla se on juuri sopiva leivottavaksi. Taikina toimii aivan normaalisti. Ja taikinan ollessa valmiina pizzasta tulee myös kotona tehtynä todellista pikaruokaa. Jee! (itse taikinan tekemiseen menevää aikaa en voi kyllä sanoa pikaiseksi millään) Tässä siis ohje taikinaani, johon olen ottanut vinkkejä vähän sieltä sun täältä. Enkä edes muista, että mistä kirjasta tai blogista tai jostain, sain vinkin taikinan laittamisesta pakkaseen. Pizzataikina (6 - 7 pizzaa) 1 kg durum-vehnäjauhoja 5 dl lämmintä vettä 1 pss kuivahiivaa 3 rkl oliiviöljyä n.10g suolaa Sekoita hiiva ja suola + lisää joukkoon pari ruokalusikallista kuumaa vettä ja sekoita. Laita suurin osa jauhoista (jätä 2 - 3 dl sivuun) suureen ku

salaatti pihville

Eräs lauantai-ilta tässä taloudessa herkuteltiin pihvillä. Pihvin kera tarjolla oli Meanwhile in Longfield -blogista bongattu mieletön pippurikastike . Pippurikastiketta valmistui sen verran reilusti, että loppujen lopuksi söin sitä kolmella eri aterialla. Tosin kastiketta tuli aina välillä jatkettua hieman kermalla. Ja herkullista oli. Pähkäilen usein tarjoamuksia pihvin kanssa. Tällä hetkellä olen päätynyt siihen, että paras vaihtoehto on kuitenkin salaatti. Perunat tai vihannekset tekevät ruoasta hieman raskaan, joten salaatti on juuri sopiva pihvin lisuke. (Myönnettäköön, että ravintolassa ottaisin kyllä jotain muuta... Useimmiten päädyn valkosipuliperunoihin tms.). Parhaimmaksi salaatiksi on viime aikoina päätynyt hyvin yksinkertainen salaatti. Tällainen: Sopivasti salaattia revittynä lautasille Kirsikkatomaatteja puolitettuina tai tomaattia pilkottuna päälle Kurkkua höylätään juustohöylällä kasan päälle Samoin höylätään parmesania Päälle ripotellaan paahdettuja pinjans

Cafe Pispala: brunssi

Tänä vuonna vietimme vappuviikonlopun kylmässä ja talvisessa säässä Tampereella (sikäli ei mitään uutta, siltä tämä kevät on viime päivinä  muutenkin vaikuttanut). Kokoonnuimme samalla kuuden hengen ystäväporukalla, jolla vietimme viime vapunkin (silloin tosin Turussa). Viikonlopun kohokohdaksi ihanien ystävien näkemisen lisäksi nousi Cafe Pispalan brunssi. Cafe Pispala sijaitsee nimensä mukaisesti Pispalassa. Me siirsimme itsemme keskustasta Pispalaan autolla (ja ystäväni suoritti mielettömän taskuparkkeerauksen peruuttaen ylämäkeen, wow!). Jos teet samoin, varuadu siihen, että pysäköintipaikkoja ei ole pilvin pimein. Pispala oli alueena ihastuttava. Järisyttävät näköalat järvelle ja hauskoja rinteisiin rakennettuja taloja. Itse Cafe Pispala oli söpöäkin söpömpi ilmeisesti 1920-luvulla rakennettu talo, jonka alakerrassa kahvila toimii. Brunssi ei ollut noutopöytä vaan listalta valittu aamiaislautanen. Hieman meinasi tuottaa tuskaa valita lautaset, mutta jokaiselle löytyi loppuj